Sormitukset

Sormitus eli sormijärjestys on eri soitinten soittamisessa käytettävä järjestelmä. Viulua soitettaessa vasemman käden sormia liikutellaan viulun otelaudalla suunnitellussa järjestyksessä.

Sormitukset ovat viulunsoitossa tärkeitä. Sormituksia laaditaan tai käytetään eri sävelteosten ja sovitusten vaatimusten mukaisesti. Jokainen soittaja voi laatia itselleen omat yksilölliset sormitukset, ja toisaalta taas esimerkiksi orkesterissa käytetään monin osin yhteisiä sormituksia, jotka on sovittu kapellimestarin toiveiden ja äänenjohtajan teknisten valintojen pohjalta. Sormitukset vaihtuvat eri asemissa ja eri sävellajeissa riippuen siitä, missä kohdin otelautaa soitetaan, käytetäänkö vapaita kieliä jne. Sormitukset ovat laaja aihealue. Seuraavassa esittelen sormituksen alkeita.

Aloittelijan nuotit on merkitty selkeillä perussormituksilla numeroilla 1 - 4. Etusormi on numero 1. Keskisormi on numero 2. Nimetön sormi on numero 3. Pikkurilli on numero 4. Jokaista nuottia ei merkitä erikseen turhan toiston takia.

Aloittelijan on opittava ensin perussormitukset. Perussormitukset toimivat jokaisen soittajan soittamisen perustana. Sormitusten muuttaminen tulee ajankohtaiseksi myöhemmin, kun haetaan erilaisia sävyjä ja soitetaan eri asemissa. Aloittelijankin sormitusta saatetaan toisinaan hiukan muuttaa, mutta sen tekee viulunsoiton opettaja, jos hän näkee sormituksen muuttamiselle teknisistä syistä erityistä tarvetta.

Ensimmäinen asema tarkoittaa käden sijoittumista otelaudan alkupäähän. Aloittelija soittaa ensimmäisessä asemassa, jossa hyödynnetään paljon vapaita kieliä, jotka on helppo soittaa ja jotka nuoteissa merkitään numerolla 0. Aina vapaan kielen sormitusta ei erikseen merkitä. Joskus esimerkiksi nuotti A, joka on tarkoitettu soitettavaksi D-kielen sormituksella 4 (= A), voidaan soittaa sormituksella 0 eli vapaa A-kieli. Tämä on sellainen sormitusmuutos, johon aloittelijakin usein tutustuu viulutunneilla.

Jotkut aloittelijan viulukoulut alkavat pelkkien vapaiden kielien soittamisella. Ensimmäiset harjoitukset, joissa käytetään sormia, ovat harjoituksia, joita soitetaan sormituksilla 1 tai 2. Soitetaan siis nuotteja, joissa käytetään etu- ja keskisormea.

Neljäs sormi eli pikkurilli on heikoin sormi ja sitä joutuu hiukan kurottamaan omalle paikalleen. Pikkurilliä on vahvistettava vähitellen. Monestakin syystä neljännen sormen käyttö on vaikeinta; ole siis kärsivällinen neljännen sormen kanssa. Neljäs sormi, etenkin jos se on erityisen pieni (kuten minulla), saattaa myös toisinaan osua kielten väliin. Ajan kanssa pääsin eroon tuosta ongelmasta. Viulu ei aluksi soi puhtaasti, mutta harjoitus tekee mestarin. Neljännen sormen tuottamaa säveltä kannattaakin verrata seuraavaan vapaaseen kieleen, joka on sama sävel. Monissa harjoituksissa soitetaankin peräkkäin 4. sormen tuottamaa säveltä ja seuraavaa vapaata kieltä, jotta soittaja voi tarkkailla, soittaako hän puhtaasti.

Minulla on kitaristiystäviä, jotka toivoisivat viulussa olevan samanlaiset nauhat kuin kitarassa. Kitaristit kieltämättä pääsevät tuossa asiassa helpommalla kuin viulistit, koska kitaran otelaudassa on selkeät paikat eli nauhat eri sävelille. Mutta viulistikin oppii kuulemaan, koska sormi on oikeassa kohdassa. Ja viulun otelauta toimii samalla periaatteella kuin kitarankin otelauta. Viulussakin jokaiselle sävelelle on oma paikkansa. Sormien oikeat paikat jäävät mieleen harjoituksia ja asteikkoja toistamalla.

Jotkut viulunsoiton opettajat merkitsevät lapselle ensimmäisillä soittotunneilla taululiidulla oikeat kohdat otelautaan tai käyttävät muita merkkejä. Myös aikuiset aloittelijat saattavat käyttää erilaisia merkkejä kuten tarroja, teippejä tai lankoja. Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä merkkejä käyttää, etteivät otelauta tai kielet vahingoitu. En voi suositella mitään näistä keinoista, koska en ole itse niitä edes lapsena käyttänyt. Merkkejä ei ole muutenkaan tarvetta käyttää, jos keskityt harjoittamaan oikeaa sormitusta. Muutenkin kannattaa totuttaa itsensä kuuntelemaan soiton puhtautta, koska tuota taitoa viulisti tarvitsee aina. Minulla on onneksi ollut aina tarkka sävelkorva. Siksi puhtaasti soittaminen ei ole minulle ollut kovin vaikea asia, mutta pikkurillin kurottaminen oikeaan kohtaan vaati lapsena aluksi paljon työtä.

Yllä olevassa kuvassa on sinulle piirtämäni sormitustaulukko, josta näet kaikki aloittelijalle tärkeät sormitukset. Sormet ovat matalia tai korkeita riippuen siitä, missä sävellajissa soitat. Jos sävellyksessä on ylennyksiä tai alennuksia, sormi voi olla matala tai korkea (pianossa mustat koskettimet hoitavat saman asian). Jokaiselle eri sävellajille tai laululle voidaan myös piirtää oma taulukko, jossa näkyy erikseen se, että tässä sävellyksessä käytetään vaikkapa A-kielellä matalaa 2. sormea. Esimerkiksi Usman Iloinen viuluniekka -sarja sisältää sormituskuvia eri sävellajeissa soitettaville lauluille tai asteikoille.

Myös viululle on olemassa tabulatuureja eli soitto-ohjeita niitä soittajia varten, jotka eivät osaa nuotteja.

Viulublogini YouTube-kanavalta Violin Videos löytyy Violinlabin video, jossa näytetään hidastettuna vasemman käden sormien asettuminen viulun otelaudalle.

Samasta aiheesta on kanavallani ProfessorV:n videot Violin Lesson 5 ja Violin Lesson 6.

Videoissa (kestot noin 3 - 7 minuuttia) opetetaan englannin kielellä. Saat asiasta enemmän irti, jos osaat englantia, mutta perusideat saat selville katsomalla videot. Olennaista on sormien pyöreys, etteivät sormet lukkiudu ja hankaloita soittamista. Pikkurillin ei tarvitse olla yhtä pyöreänä kuin muiden sormien. Sormille on muitakin asentoja, mutta aloittelijan on tärkeää oppia ensin perusasennot.

Pizzicato

Pizzicato (nipistäen) on yksi tapa soittaa jousisoitinta ilman jousta sormenpäillä kieliä näppäillen. Pizzicato esiintyy vaativissa sävellyksissä viululle, ja on olemassa myös kokonaisia pizzicato-sävelteoksia. Pizzicato on myös soittotapa, jonka avulla aloittelijan on hyvä tutustua viulunsoittoon.

Jotkut aloittelijoiden viulukoulut alkavat suoraan jousiharjoituksilla, mutta edellä esittelemässäni Iloinen viuluniekka 1 -viulukoulussa on alussa pizzicato-harjoituksia, joissa ei tarvita jousta. Yleensä aloitteleva viulisti soittaa ensin ilman jousta.

Pizzicato on soittotekniikka, jota on käytetty monella tavalla. Pizzicaton eri soittotavoista on useita variaatioita. Vaativien sävelteosten yhteydessä säveltäjä antaa tavallisesti ohjeen siitä, kuinka pizzicato soitetaan.

Kolme tunnetuinta tapaa soittaa pizzicato ovat oikean käden pizzicato käyttäen kahta tai yhtä oikean käden sormea kielen näppäisyyn, vasemman käden pizzicato ja Bartók pizzicato; voimakas pizzicato, jossa kieli vedetään niin korkealle, että se pamahtaa otelautaan. Bartók pizzicato ei ole aloittelijaa varten. Varo siis rikkomasta viuluasi.

Keskityn tässä kirjoituksessani eniten käytettyyn pizzicaton soittotapaan, jonka avulla myös aloittelijat tekevät tuttavuutta viulun kanssa. Kitaristille tämä lähestymistapa viulunsoittoon voi myös tuntua luontevalta, koska viulu ja kitara ovat monessa mielessä samantyyppisiä soittimia.

Yleisin pizzicaton soittotapa on oikean käden pizzicato (kuvassa). Oikean käden pizzicato soitetaan siis sormella kieliä näppäillen ilman jousta. Peukalo nojaa viulun otelaudan kulmaan, ja etusormi näppäilee. Jotkut käyttävät näppäilyyn myös keskisormea, mutta tavallista on käyttää etusormea. Itse aloitin lapsena viulunsoiton pätevän viulunsoiton opettajan ohjauksessa soittamalla ensin vapaita kieliä etusormella näppäillen (pizzicato).

Pizzicato merkitään nuoteissa myös lyhenteenä pizz. Nuotit, jotka pääasiassa soitetaan jousella, voivat sisältää pizzicato-osuuksia. Silloin pizzicato soitetaan jousi kädessä, mutta jousta ei siinä kohdin käytetä soittamiseen vaan soitetaan kyseinen kohta etusormella näppäillen tai jollakin muulla määrätyllä tavalla. Erilaisille pizzicaton soittotavoille on nuoteissa omat merkintänsä, mutta tavallista vaikeammat pizzicaton soittotavat eivät tule aloittelijalle soitettavaksi.

Jos jossakin pitkäkestoisessa sävellyksessä on pitkäkestoinen pizzicato-osuus, viulisti voi laskea jousen kädestään siksi ajaksi.

Tämän Viulublogin YouTube-kanavalta Violin Videos löydät professori, viulunsoiton opettaja Todd Ehlen videon oikean ja vasemman käden pizzicaton soittamisesta. Aloittelijalle tai pari vuotta viulua soittaneelle tärkein tieto on videon alussa, jossa Todd Ehle opettaa käytetyimmän oikean käden pizzicaton. Näet ja kuulet, kuinka pizzicato soitetaan sekä ilman jousta että jousi kädessä. Samassa videossa Todd Ehle esittelee myös vasemman käden pizzicaton. Tätä taitoa tarvitsevat pidemmälle ehtineet viulistit. Kaikille, jotka tahtovat harjoitella tuota vaikeampaa tekniikkaa, annan saman neuvon kuin opettaja: Kannattaa harjoitella vain vähän kerrallaan ja levätä välillä, koska sormet joutuvat tässä pizzicaton harjoittelussa lujille.

Pizzicatoa voi harjoitella ilman nuotteja soittamalla ensin vapailla kielillä G - D - A - E. Jos osaat nuotit tai hahmotat muuten viulun vasemman käden perustekniikat, voit kokeilla pizzicaton soittamista mitä tahansa laulua soittamalla. Jos et tiedä, kuinka viulu viritetään, katso tätä Viulublogini Viritys-juttua.

Pizzicaton monipuolinen hallinta vaatii vuosikausien harjoittelun kuten muutkin viulutekniikat, mutta harjoittelusta on aina lupa nauttia.

Seuraavassa jutussani kerron viulistin vasemman käden perustekniikasta ja sormituksen alkeista.

Iloinen viuluniekka 1

Viulunsoiton opiskelussa on tärkeää käyttää oikeanlaista opiskelumateriaalia. Laadukkaat viulunuotit ovat tärkeitä jokaiselle viulistille. Viulun soittajalla on oltava hyvä sävelkorva, koska yksi aloittelevan ja pidemmällekin ehtineen viulistin suurimmista haasteista on soittaa viulua puhtaasti. Laadukkaat nuotit ohjaavat aloittelevaa viulistia alusta alkaen tarkan sävelkorvan kehittymiseen ja vaativan soittotekniikan hallintaan.

Jos osaat jo valmiiksi nuotit, ennen kuin aloitat viulunsoiton, harjoittelusi helpottuu ja nopeutuu. Nuotit oppii myös matkan varrella. Kun itse lapsena aloitin viulunsoiton, opettajani valitsi minulle harjoitusmateriaaliksi Iloinen viuluniekka -vihkosarjan. Iloinen viuluniekka on jo vuodesta 1974 lähtien ollut yksi suosituimmista aloittelevan viulistin opiskelumateriaaleista.

Viulunsoiton opettajat käyttävät viulutunneilla tänäkin päivänä usein juuri tätä viulunsoiton opettaja Anna-Maija Usman Iloinen viuluniekka -viulukoulua, joka sisältää vanhaa ja arvostettua neuvostoliittolaista soittomateriaalia (laulut, etydit jne.) ja myös esimerkiksi suomalaisia kansan- sekä lastenlauluja.

Iloinen viuluniekka 1 on hyvää harjoitusmateriaalia myös niille vasta-alkajille, jotka eivät vielä osaa nuotteja. Anna-Maija Usman Iloinen viuluniekka 1 sisältää musiikin teorian alkeita, esimerkiksi nuotit ja tauot sekä niiden aika-arvot. Tärkeintä viulukoulun ensimmäisessä osassa on se, että soittaja oppii viulun ja jousen peruskäsittelyn.

Nuottivihko sisältää myös harjoituksia, jotka soitetaan ilman jousta vapailla kielillä. Harjoitusten avulla viulun piteleminen ja viulun kielet tulevat tutuiksi. Jousenpitoharjoitukset opettavat mahdollisimman hyvää jousen hallintaa.

Vaikeimmillaan Iloinen viuluniekka 1 nuottivihko sisältää lauluja kuten Ukko-Nooa, Hämähämähäkki, Jänis istui maassa jne. Nuottivihko on pääasiassa tarkoitettu vasta-alkajille, 6 - 9-vuotiaille lapsille, mutta aikuinenkin aloittelija huomaa hyvin nopeasti, kuinka vaikeaa on soittaa puhtaasti ja kauniisti Ukko-Nooa.

Joidenkin mielestä Iloinen viuluniekka 1 on liian helppo nuottivihko aikuiselle aloittelijalle, mutta itse olen asiasta toista mieltä. Tiedän paljon aikuisia, jotka ovat oppineet monta aikuisen maailmassa arvostettua taitoa opiskelemalla alkeet lasten kirjoista. Lapsille tehty laadukas opiskelumateriaali on selkeää ja havainnollista. Siitä on iloa myös aikuiselle.

Itselläni on edelleen tallessa kaikki Iloinen viuluniekka -viulukoulun viisi osaa. Minusta on vielä aikuisenakin kivaa toisinaan soittaa Pellevihkoja. Pellevihko on oma nimitykseni kolmelle ensimmäiselle ja rakkaalle Usman Iloinen viuluniekka -viulukoululle, jonka kantta koristaa pelle. Pellevihkoissa on muutenkin hauska kuvitus. Viulukoulun kuvitus auttaa nopeasti hahmottamaan, mitä kulloinkin opiskellaan, ja kuvista tulee aina iloiselle mielelle.

Niille aikuisille, jotka häpeävät soittaa lasten nuotteja, voin kannustukseksi sanoa, että mitään opiskelua ei kannata vähätellä tai vältellä sen helppouden vuoksi. Itse soitan nyt aikuisena sen Ukko-Nooankin paljon kauniimmin kuin lapsena. Kertaus siis kannattaa aina. Ja vaikka Iloinen viuluniekka 1 on helppo nuottivihko, aloittelijalla, joka ei ole viulunsoiton nero, sen omaksumiseen tavallisesti menee kuitenkin aikaa muutamasta kuukaudesta vuoteen.

Iloinen viuluniekka löytyy kirjastoista, musiikkikaupoista sekä kirja- ja nettikaupoista. Itselläni on monta eri viulukoulua ja -kurssia kotona, koska minulle on nautinto soittaa omasta nuottivihkosta tai -kirjasta, johon voi tehdä merkintöjä. Oma nuottikirja nuottitelineessä innostaa seuraavan päivän harjoituksiin.

Kerron myöhemmin myös Iloinen viuluniekka -viulukoulun muista osista ja muista viulukouluista. Annan myös jatkossa soitto-ohjeita.

Anna-Maija Usman Iloinen viuluniekka 1, johon kuuluu myös säestyskirja, löytyy edullisesti esimerkiksi nettikaupasta BookPlus Kirjamaailma.