Selitän viulun virityksen tässä usealla eri tavalla, niin että kaikki saisivat helposti jujun päästä kiinni.
Viulu viritetään viulun kierukassa olevista viritystapeista. Jos viulu on ollut pitkään virittämättä, viritystappeja tulee kääntää varovasti ja niin, että kielet viritetään tasaisesti, ettei yhden ainoan kielen liian nopea virittäminen kaada tallaa. Viritystappeja tulee toisinaan myös huoltaa, jotta virittäminen onnistuu helposti. Viritystappien kitkapinnat voidellaan tarvittaessa tappivahalla. Jos sinulla ei ole tappivahaa, myös kuivaa saippuaa voi hangata tappeihin. Tappien pitäisi pyöriä äänettä. Jos tapit puolestaan eivät pidä kunnolla, niihin hangataan taululiitua, joka estää tappeja liukumasta liikaa. Jos tappi ei pidä, sitä ei saa painaa voimalla syvemmälle. Jos käytät voimaa, viulun kierukan tappikotelo voi haljeta.
Jos osaat lukea nuotteja, tästä kuvasta näet, mitä nuotteja viulun kielet vastaavat nuottiviivastolla:
Vasemmalta lähtien viulun ensimmäinen paksuin ja matalin kieli on G-kieli, seuraava on D-kieli, sitten A-kieli ja oikealla ohut ja korkein E-kieli.
Tästä näet viritystapit, jotka vastaavat kutakin kieltä. G-kielen viritystapista virität siis G-kielen jne.
Viulun viritys aloitetaan yleensä virittämällä ensin A-kieli ja sitten muut kielet.
Jos sinulla on jokin itsellesi entuudestaan tuttu soitin, esimerkiksi piano, löydät viulun kielten äänet soittimestasi. Itse opettelin lapsena aluksi virittämään viuluni pianolla. Ajan myötä riitti, että viritin vain A-kielen pianolla ja muut kielet korvakuulolla.
Viulun kielet nimittäin viritetään kvintin välein. Musikaalinen soittaja oppii nopeasti kuulemaan, onko viulu vireessä. Kvintti on tuttu sana niille, jotka ovat opiskelleet musiikin teoriaa. Kvintti on 1. ja 5. sävelen välinen intervalli. Tässä kuva kvintistä nuottiviivastolla. Näet kuvassa viulun keskimmäiset kielet. Kaikki viulun kielet on viritetty kvintin välein eli g–d1–a1–e2
Vaikka et ymmärtäisi kvintistä yhtään mitään, älä huolestu.
Kaikkein helpoin tapa virittää viulu on käyttää viritysmittaria.
Esimerkiksi musiikkikauppa Soitin Laineella on laaja valikoima viritysmittareita. Jousisoittimille on omat viritysmittarinsa, mutta itse olen huomannut, että viulun virittäminen sujuu hyvin myös esimerkiksi kitaran viritysmittarilla. Eri viritysmittareista minulla ei ole yksityiskohtaista tietoa, mutta viritysmittari on kyllä kätevä ainakin kielisoitinten virittämisessä. Tavallisesti parhaissa viritysmittareissa on merkkivalot, jotka kertovat, että soitin on vireessä. Näet myös, miten virityksesi etenee. Varsinkin aloittelijalle viritysmittari on hyvä apuri, joka helpottaa todella paljon virittämistä. Itsekin käytän joskus viritysmittaria, koska se on nopea ja tarkka virittäjä.
Internetistä löytyy myös ilmainen viritin. Sivusto on englanninkielinen. Neuvon tässä virittäjän käytön, mikä on todella helppoa:
Mene tälle nettisivulle Get-Tuned.com. Sieltä löydät virittimet usealle soittimelle. Klikkaa kuvaa, jossa lukee Violin. Klikkaa sitten Violin Tuner -kuvaa. Sitten vain klikkaat sen kielen painiketta, jota olet virittämässä. Kuulet sen äänen, mikä viulustasi pitäisi kuulua kyseisen kielen kohdalla, jos se on vireessä. Käännä viulun viritystappia kyseisen kielen kohdalla tarvittavaan suuntaan. Nettimittarin äänen pysäytät painikkeesta Stop Sound.
Omat edullisetkin viuluni ovat pysyneet aina hyvin vireessä. Viulun virittäminen on siis yleensä suurempi urakka vain silloin, kun viulu uutuuttaan mahdollisesti ei pysy heti vireessä, kielten vaihtamisen yhteydessä tai kun viulu on ollut pitkän aikaa virittämättä. Viulussa voi myös olla liian vanhat kielet, jolloin viulu ei pysy vireessä. Lämpötilan vaihtelut ja viulun kanssa matkustaminen vaikuttavat myös viulun vireessä pysymiseen.
Viulun pikavirittimet ovat käteviä. Niillä viulu on helppo virittää nopeasti ja tarkasti, eikä viritystappeihin tarvitse joka virityskerralla koskea. Pikavirittimet saat musiikkikaupasta edullisesti. Niistä kerron myöhemmin lisää.