Song of the Angels


Viulu on kaunis soitin. Viulun kauneus on historian saatossa innoittanut kuvataiteilijoita ikuistamaan viuluja maalauksiinsa.

Kuvan maalaus, Song of the Angels, vie joulun tunnelmaan, johon uskonnollisessa maailmassa kuuluvat joulun sanoma, Jeesus, Maria ja enkelit. Viulu ja enkelit kielisoittimineen sekä äidin ja lapsen unelias hetki vievät rauhaisaan rakkauden jouluun taiteen keinoin. Enkelien laulu tuudittaa uneen.

Song of the Angels - teoksen on maalannut tunnettu ja rakastettu ranskalainen taidemaalari William-Adolphe Bouguereau (1825 - 1905). Song of the Angels (1881) on yksi Bouguereaun rakastetuimmista tauluista, vaikkakin Bouguereau tuli tunnetuksi monipuolisena akateemisena taiteilijana, jota uskonnollisten aiheiden lisäksi kiehtoi esimerkiksi mytologia ja alastomat naiset.

Viulu kiehtoo kuvataiteessa ja muissa taiteissa kaiken aikaa, kaikkialla maailmassa.

Rauhaisaa ja Kaunista Joulua Viulun Ystäville!

Sibelius-viulukilpailun palkitut

Oli ilo seurata eilen illalla päättyneen Sibelius-viulukilpailun hienoja esityksiä kilpailun aikana. Minulle hienointa yhdessä maailman tasokkaimmista viulukilpailuista on se, että kilpailu kokoaa yhteen maailman parhaat nuoret viulistit sekä takaa korkeatasoisen taiteellisen nautinnon viulun ja viulumusiikin ystäville.

Minulla ei ollut kilpailun aikana yhtä erityistä suosikkia. Keskityin nauttimaan erilaisista tulkinnoista.

Sibelius-viulukilpailun palkitut viulistit tekivät kaikki minuun suuren vaikutuksen.

Sibelius-viulukilpailun 2010 voittaja, Venäjällä syntynyt belgialainen Nikita Boriso-Glebsky, on sekä teknisesti että taiteellisesti vahva viulisti, jonka Sibeliuksen viulukonserton tulkinta oli upea. Nikita Boriso-Glebsky oli kilpailun finaalissa ansaitusti myös yleisön suurin suosikki. Lämpimät onnittelut voittajalle!

Suomen Petteri Iivonen sijoittui kilpailussa hienosti toiseksi. Petteri Iivonen osoitti kovat kilpailuhermonsa, kun hänen Carlo Bergonzi -viulustaan katkesi kieli kesken Sergei Prokofjevin ensimmäisen viulukonserton viimeisen osan Sibelius-viulukilpailun finaalissa tiistai-iltana. Konserttimestari Emma Vähälän lainaviululla Petteri Iivonen vei esityksensä kunnialla loppuun saakka raikuvin aplodein. Onnittelut sielukkaalle viulistille!

Sibelius-viulukilpailun kolmas palkinto jaettiin Yhdysvalloissa syntyneelle viulistille Esther Yoo, joka on opiskellut Belgiassa ISB:ssä, International School of Brussels
Vasta 16-vuotias amerikkalais-belgialainen viulisti menestyi heti ensimmäisessä aikuisten kilpailussaan. Onnittelut!

Lisää palkinnoista ja muista Sibelius-viulukilpailun 2010 palkituista viulisteista Sibelius-viulukilpailun virallisella sivustolla sekä Ylen sivustolla

Jean Sibelius -viulukilpailu 2010


Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu 2010, the 10th International Jean Sibelius Violin Competition in Helsinki, alkaa tänään 21.11. ilmoittautumisella.

Jean Sibelius -viulukilpailulla on juhlavuosi. Sibelius-seura ry ja Sibelius-Akatemia järjestävät kilpailun kymmenettä kertaa.

Jean Sibelius -viulukilpailun alkuerä eli first round alkaa huomenna 22.11. kello 10. Kilpailun alkuerä käydään kolmen päivän aikana 22.11. - 24.11.2010.

Myös Jean Sibelius -viulukilpailun välierä on kolmipäiväinen. Välierä käydään 26. - 28.11.

Jean Sibelius -viulukilpailu 2010 huipentuu finaaliin. Kilpailun finaali on kolmiosainen ja se käydään 30.11. - 2.12.2010.

Kilpailun alku- ja välierä pidetään Helsingissä Sibelius-Akatemian konserttisalissa ja finaali päivittäin Finlandia-talossa. Jean Sibelius -viulukilpailun liput saat ennakkoon Lippupisteestä.

Jean Sibelius -viulukilpailua voit seurata YLEn kilpailusivustolla

YLEn sivustolta löydät monipuolista tietoa kilpailusta mediassa, kuten lähetysajat radiossa ja televisiossa sekä esitykset Internetissä. Sivustolla on esittelyt ja haastattelut kilpailijoista sekä linkit kilpailun Facebook-sivustolle ja blogiin.

Suomen Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu on yksi maailman arvostetuimmista viulukilpailuista. Kilpailun säännöt, ohjelmisto, kilpailijat, lippujen hinnat, kuvat ja muuta tietoa kilpailusta löytyy viulukilpailun omalta viralliselta sivustolta

Onnea ja menestystä kaikille Jean Sibelius -viulukilpailun 2010 kilpailijoille!

Nautinnollisia hetkiä korkeatasoisen viulumusiikin ja nuorten virtuoosiviulistien parissa!

Kielien vaihtaminen

Kielien vaihtaminen viuluun ei ole vaikeaa, jos kielien vaihtamiseen keskittyy huolella ja noudattaa tärkeitä ohjeita kielten vaihtamiseen liittyvistä yksityiskohdista.

Kielten vaihtaminen ei kuitenkaan ole sellainen asia, joka onnistuu aivan jokaiselta. Kaikki eivät myöskään halua itse vaihtaa kieliä viuluunsa. Viulunrakentajat, viulunsoiton opettajat ja musiikkikaupat suorittavat kieltenvaihtoa ammattitaidolla.

Ei ole vain yhtä tapaa vaihtaa viulun kieliä, mutta tietyt tärkeät asiat on aina otettava huomioon kielten vaihtamisessa.

Viulun kielet vaihdetaan, kun kieli katkeaa tai mielellään jo aikaisemmin, kun kieli alkaa menettää sointiaan tai soitettavuuttaan. Kielet väsyvät, eivätkä vanhat kielet pysy vireessä. Viulunrakentajat suosittelevat vaihtamaan kielet noin vuoden välein. Itselläni kielet ovat kestäneet pitempäänkin.

Usein riittää, että vaihdat vain sen kielen, joka ei ole kunnossa. Kieliä myydään myös yksittäin. Jotkut tahtovat vaihtaa koko kielisarjan.

Kielten vaihtamisjärjestyksestä ei ole tiukkaa sääntöä, mutta kielien vaihtaminen aloitetaan tavallisesti tappijärjestyksessä eli aloitetaan esimerkiksi kielestä G. Ensin kieli löysätään ja sitten se otetaan varovasti pois. Rauhallisuus on kieltenvaihdossa tärkeää.

Muista, että kielet on vaihdettava yksi kieli kerrallaan, ettei pönkkä eli äänipinna viulun sisällä kaadu. Muut paikallaan olevat kielet ja niiden jännitys siis pitävät pönkän paikallaan. Tämä on tärkein asia viulun kielten vaihtamisessa turvallisuuden suhteen.

Jos pönkkä kaatuu, se täytyy asettaa takaisin paikalleen. Tämä vaatii asiantuntijan taitoa sekä erityisiä työkaluja. Jos pönkkä pääsee kaatumaan, kieliä ei saa virittää, ettei viulun kanteen synny halkeamaa, jonka korjaaminen on kallista ja vaikeaa. Omasta viulustani pönkkä ei ole koskaan kaatunut.

Kun kielet vaihdetaan yksi kieli kerrallaan, myös talla pysyy paremmin paikallaan, kun muut jännityksessä olevat kielet tukevat myös sitä.

Kieli kiinnitetään kieltenpidikkeen reikään, jos kielellä ei ole pikaviritintä.

Jos kielellä on pikaviritin (E-kielessä tai aloittelijan viulussa joka kielessä), kieli kiinnitetään pikavirittimeen. Pikavirittimessä voi olla koukku lenkillistä kieltä varten tai kolo/reikä nupillista kieltä varten. Kielen kiinnittäminen tapahtuu siis pikavirittimen kiinnityssysteemin mukaisesti. Yleisimmin pikavirittimiin sopii kielen nupillinen pää, mutta joihinkin virittimiin on helpompi kiinnittää lenkillinen kieli.

Kielten vaihtamisessa jotkut ovat mieltyneet siihen tapaan, että kiinnittävät ensin viritystappien puolen ja sitten kieltenpidikkeen puolen. Toiset taas suorittavat kielten vaihtamisen niin, että laittavat ensin esimerkiksi kielen nupillisen pään kieltenpidikkeeseen.

Itse aloitan uuden kielen paikalleen asettamisen niin, että laitan ensin nupillisen kielen nupillisen pään kieltenpidikkeen reikään ja hoidan vasta sitten toisen kielen pään laittamalla sen viritystapin reikään.

Kun asetat paikalleen uutta kieltä, pujota kieli viritystapin reiästä niin, että kielen pää on vajaan sentin näkyvillä reiän takaa. Tuo kielen pää taitetaan niin, että se jää punoksen alle tapin suuntaisesti. Sitten kierrä muutama kierros viritystapista tapin hoikan pään kautta.

Kielten vaihtaminen on helpompaa kuin toimenpiteen selittäminen sanallisesti. Seuraavassa sinulle kolme YouTube-videota, jotka ovat englanninkielisiä, mutta joista selkeästi näet, kuinka kielten vaihtaminen suoritetaan, vaikket puhetta kaikilta osin ymmärtäisikään. Katso siis lyhyet ja selkeät videot, niin pääset helposti jyvälle siitä, kuinka viulun kielien vaihtaminen käytännössä tapahtuu.

Tässä lyhyessä videossa kieli vaihdetaan niin, että vaihtaminen aloitetaan viritystapin puolelta. Näet myös, kuinka vanha kieli otetaan pois.

Tässä videossa on hyvät lähikuvat. Näet myös, mikä tappi vastaa mitäkin kieltä. Vanha kieli otetaan pois. Uusi kieli vaihdetaan aloittamalla kieltenpidikkeen puolelta. Kieli kiinnitetään pikavirittimen "koloon", koska viulussa on pikavirittimet. En suosittele kynällä piirtämistä tallaan, vaikka tuskin siitä on haittaakaan, ellet piirrellessäsi pudota viulua tai riko tallaa.

Tämä reilun neljän minuutin video on perusteellinen ja hyvin tehty. Näet, kuinka uusi kieli otetaan paketista ja avataan. Kielen vaihtaminen aloitetaan kieltenpidikkeen päästä kielestä, jossa ei ole pikaviritintä. Nupillisen kielen nupillinen pää laitetaan kieltenpidikkeen reikään. Videossa otetaan viritystappi hetkeksi paikaltaan vain siksi, että kielten vaihtaja haluaa havainnollistaa, kuinka kieli tappiin kiertyy. Älä sinä siis irrota tappia paikaltaan, ellet kieltenvaihdon yhteydessä huolla tappeja. Siitä annan ohjeet myöhemmin. Videon viulussa näkyy myös E-kieli, jossa on lenkillinen kieli pikavirittimessä.

Jos sinusta on hankalaa vaihtaa kielet yksin, kielten vaihtamisen voi tehdä niinkin, että ystäväsi pitää huolen siitä, että kieli asettuu tallan kohdalla oikein, ja sinä asetat kielen viritystapin reikään.

Kitaristit kiinnostuvat usein viulunsoitosta. Olen huomannut, että kitaristin, joka osaa vaihtaa kielet kitaraan, on helppo oppia vaihtamaan kielet myös viuluun.

Kun kielet on vaihdettu, viritä kielet vähän kerrassaan. Tarkkaile sitä, että kielet ja talla ovat omilla paikoillaan oikeassa asennossa.

Jos tässä jutussa on sinulle outoja viulun osien nimityksiä, katso edelliset juttuni osastosta kielet.

Viritystappien voitelu suoritetaan tavallisesti kielien vaihtamisen yhteydessä, mikäli siihen on tarvetta. Asiasta lisää myöhemmin.

Nuppi ja lenkki

Viulun kieliä myydään joko lenkillä tai nupilla. Se, valitsetko nupillisen vai lenkillisen kielen, riippuu paljolti siitä, onko viulussasi pikavirittimet ja jos on, millaiset ne ovat.

Periaatteessa kielen saa kiinnitettyä viuluun sekä nupilla että lenkillä. Kielisarjoissa on usein nupilliset kielet, jotka sopivat hyvin yhteen useimpien pikavirittimien kanssa.

Nupilliset kielet on myös helppo kiinnittää viuluun, jossa ei ole ollenkaan pikavirittimiä, koska kieltenpitimessä on jokaista kieltä varten pieni kolo/reikä, johon nupillinen kieli kiinnittyy helposti. Tästä enemmän seuraavassa jutussani, jossa käsittelen viulun kielien vaihtamista.

Joissakin yksittäisissä kielissä, usein E-kieli, on siirrettävä nuppi ja koukku/lenkki. Voit itse valita, kiinnitätkö kielen nupilla vai lenkillä. Joissakin viuluissa etenkin juuri E-kielen tavallisesta poikkeava pikaviritin saattaa vaatia lenkillistä kieltä.

Jotkut jopa valmistuttavat kielen, joka sopii täysin heidän virittimelleen. Kielen kiinnitystapa voi vaikuttaa viulun ääneen ja sointiin. Myös pikavirittimet saattavat huonontaa viulun sointia.

Nupilliset kielet ovat käteviä kieltenvaihdossa, josta lisää myöhemmin.

Jos toivot, että viulun kielien kiinnittäminen sujuisi mahdollisimman helposti etkä tiedä parasta mahdollista kiinnitystapaa omalle viulullesi, kannattaa varmistaa asia kieliä ostaessasi ammattilaiselta.

Yllä olevassa kuvassa vasemmalla on kieli, jonka päässä on nuppi (ball) ja oikealla kieli, jossa on lenkki (loop).

Pakkauksissa, joissa viulun kieliä myydään tai tuote-esittelyissä lukee usein ball end tai loop end. Musiikkikauppojen nettisivuilla kaikissa myytävissä kielissä ei ole näitä merkintöjä. Suomessa ainakin Soitin Laine käyttää nettisivuillaan joissakin kielissä merkintää nupilla tai lenkillä. Jos merkintää ei ole, kyse on todennäköisesti nupillisista kielistä, koska ne ovat lenkillisiä yleisempiä.

Aloitteleva soittaja ei välttämättä tarvitse tätä tietoa kielten yksityiskohdista, koska aloittelija harvoin itse vaihtaa viulunsa kieliä niiden katketessa tai kuluessa. Varsinkin jotkut aikuiset aloittelijat taas saattavat hyvinkin nopeasti itse vaihtaa kielet.

Kannattaa rohkeasti kysyä musiikkikaupoista tai viulunrakentajilta viulun kielien yksityiskohdista. Viulun kieliä ei pidä mennä vaihtamaan itse, jos ei ole tietoa ja taitoa kielten vaihtamiseen.

Kielimerkit

Viulun kieliä on tarjolla joka makuun. Jokainen soittaja ja jokainen viulu tarvitsee omanlaisensa kielet. Erot eri kielien välillä saa parhaiten selville testaamalla erilaisia viulun kieliä. Jos et tiedä viulun kielien perusominaisuuksista ennestään, lue aikaisempi juttuni aiheesta.

Jos olet aloittelija, ja sinulla on laadukas oppilasviulu, viulussasi on riittävän hyvät kielet soittamisen opiskelua varten. Viulun kielien erilaiset ominaisuudet alkavat tavallisesti kiinnostaa viulistia sitten, kun hän on jo soittanut muutamia vuosia.

Tällä kertaa keskityn kertomaan eri kielimerkeistä. En ole itse kokeillut aivan kaikkia viulun kieliä, mutta kaikki tässä esittelemäni viulun kielet ovat paljon käytettyjä ja tunnettuja laatumerkkejä.

Dominant on ehkä maailman suosituin kielimerkki. Dominant-kielten valmistaja on Thomastik-Infeld. Dominant-kielet ovat synteettisiä kieliä. Moni viulisti, joka ei pidä teräskielien kosketuksesta tai äänestä, suosii synteettisiä Dominant-kieliä, jotka ovat laadukkaita ja kohtuuhintaisia. Dominant-kielien ääni on täyteläinen. Rikkaat äänensävyt saavat monen viulistin ihastumaan Dominant-kieliin. Dominant-kieliä myydään eri jännitteillä/kosketuksilla tai paksuuksilla, jotka ovat light (kevyin), medium ja heavy. Voit ostaa yksittäisiä kieliä tai kielisarjan. Samat ohjeet pätevät pääosin myös muihin kielimerkkeihin.

Valmistajan Thomastik-Infeld muita tunnettuja kielimerkkejä ovat esimerkiksi Vision, jonka kielivalikoimasta löytyy laadukkaita kieliä sekä soolo- että orkesterisoittoon.

Pirastro on monen ammattiviulistin suosima viulun kielien valmistaja, jolta löytyy monta tunnettua kielimerkkiä kuten käsintehty synteettinen kielimerkki Evah Pirazzi, jonka sointi on voimakas, lämmin ja loistava. Evah Pirazzi kielien soitettavuutta kehutaan erityisesti. Jotkut sanovat, että näitä kieliä tulee vaihtaa usein, jotta ne säilyttävät parhaat ominaisuutensa.

Pirastro Passione suolikielet (gut strings) ovat monen kokeneen muusikon suosimia, koska Passione-kielet ovat soitettavuudeltaan vakaampia kuin tyypilliset suolikielet ja niissä on silti suolikielien erityisen kaunis sointi. Passione-kielet myös vastaavat soittajan liikkeisiin nopeammin kuin tavalliset suolikielet.

Eudoxa ja Oliv ovat  myös laadukkaita Pirastron suolikieliä, joilla on omat erityisominaisuutensa. Pirastrolla on myös muita laatumerkkejä, joihin voit englannin kielen taitajana tutustua valmistajan kotisivuilla.

D'Addario on valmistaja, jonka paras puoli on mielestäni se, että siltä löytyy edullisia mutta silti riittävän laadukkaita kieliä. Valmistajalla on useita merkkejä kuten Kaplan, mutta itselleni tutuin on D'Addario Helicore, jota olen käyttänyt paljon, koska Helicore teräskielet sopivat minun tyylilleni. Helicore medium on sopinut itselleni parhaiten. Sointi on samaan aikaan lämmin ja voimakas. Ja kuten kaikki laadukkaat teräskielet, Helicore-kielet vastaavat todella hyvin jouseni liikkeisiin ja ovat kestäviä. Helicore-kielet soveltuvat myös sähköviululle.

Jargar teräskielet ovat monen soittajan suosima merkki. Lisätietoa valmistajalta.

Larsen Tzigane on ammattiviulistien kehuma synteettinen kielimerkki.

Laadukkaita kielimerkkejä on toki monta muutakin, esimerkiksi Dlugolecki, Corelli ja Prim, mutta tämän esittelyni avulla pääset astumaan kielimerkkien monipuoliseen maailmaan, johon voit sukeltaa syvemmälle, kun kokemuksesi viulun kielistä karttuu.

Musiikkikaupoissa ja viulunrakentajilla on usein monipuolinen valikoima viulun kieliä. Soitin Laine on laadukas musiikkikauppa, joka myy useita tunnettuja viulun kieliä myös netissä. Kielet löydät osastosta Jousisoittimet ja edelleen Viulunkielet. Soitin Laine myy edellä esittelemiäni ja myös muita laadukkaita viulun kieliä.

Viulun kielet



Viulun kielet on viulunsoitossa laaja aihepiiri. Seuraavassa perustietoa erilaisista viulun kielistä.

Kun ostat viulun, siinä on tavallisesti kielet valmiina. Laadukkaasta musiikkikaupasta tai viulunrakentajalta ostettu viulu on varustettu yleensä laadukkailla kielillä. Kielet on vaihdettava tarvittaessa tai tietyin aikavälein. Kielten vaihtamisesta kerron lisää myöhemmin.

Millaiset tai mitkä ovat parhaat viulun kielet? Kysymykseen ei ole yhtä oikeaa vastausta, koska jokainen viulu on yksilö, ja jokainen viulisti on mieltynyt omanlaisiinsa viulun kieliin. Jokainen viulu reagoi eri tavoin erilaisiin kieliin. Klassista musiikkia soittavat viulistit kaipaavat ehkä erilaisia kieliä kuin jotakin muuta tyyliä soittavat. Soittotapa, musiikkityyli tai mieltymykset vaikuttavat kielityypin valintaan. Erilaisia viulun kieliä kannattaa kokeilla, jotta saa tuntuman siihen, millaiset kielet itselle soittajana ja omalle viululle parhaiten sopivat.

Viulisteilla on usein erilaisia kieliä eri soittotilanteita varten, mutta aloittelija pärjää hyvin yhdellä kielisarjalla. Varakielet on tietysti hyvä ostaa, jos osaa itse vaihtaa kielet eikä halua taukoa soittamiselle kielen tai kielien katketessa tai kuluessa niin, että soittaminen siitä kärsii.

Kielten ääni, soitettavuus, voimakkuus, paksuus, herkkyys jne. vaihtelevat eri kielimerkkien ja kielityyppien kesken. Paksun kielen ääni on voimakkaampi ja keskittyneempi. Ohuempi kieli tuottaa kirkkaamman äänenvärin jne.

Suolikielet tuottavat kauniin ja lämpimän äänen. Kielet valmistetaan yleensä lampaan suolesta. Suolikielien sointi on elävä. Suolikielten haittapuoli on se, että ne eivät pysy vireessä yhtä hyvin kuin esimerkiksi metallikielet (teräskielet). Esimerkiksi barokkiorkesterin jousisoittimissa on usein suolikielet. Alttoviuluun sopii myös hyvin suolikielet, ja tietysti suolikieliä voi käyttää viulussa kuin viulussa, jos niiden käyttöön mieltyy.

Pääasiassa viulun kielet ovat teräskieliä tai punottuja kieliä. Metallikielien (teräskielien) ääni on voimakas, tarkka ja vakaa. Metallikielet pysyvät hyvin vireessä. Teräskielet on tehty teräslangasta. Teräskielet sopivat aloittelijalle, koska teräskielet ovat kestäviä ja edullisia. Kaikki eivät ole mieltyneet teräskielien selkeään, rautalankamaiseen ääneen, mutta toiset taas ihastelevat sitä. Kielien vireessä pysyminen on itselleni tärkeää.

Synteettiset kielet (punotut kielet) ovat suosittuja ja usein laadukkaita. Punottujen kielien sisus on valmistettu suolesta tai esimerkiksi nailonista. Punos on esimerkiksi alumiinia tai hopea-sekoitusta. Parhaat synteettiset kielet ovat soitettavuudeltaan huippuluokkaa ja niiden useat sointisävyt lisäävät tulkintamahdollisuuksia. Synteettiset kielet eivät aina kestä liian voimakasta jousenkäyttöä sointivärin kärsimättä. Laadukkaat synteettiset kielet ovat hinnakkaita. Niitä suosivatkin usein ammattiviulistit, mutta mikään ei tietenkään estä myöskään harrastelijaa valitsemasta esimerkiksi synteettisiä nailonkieliä.

Kaikissa kielimerkeissä ja kielityypeissä on eri paksuuksia ja sointeja. Sähköviulun kielet ovat usein hiukan erilaisia kuin akustisen viulun. On myös kielityyppejä, jotka sopivat sekä akustiselle viululle että sähköviululle.

Yksi perusasia on valita oikean kokoiset kielet. Viulun kieliä myydään eri kokoisille viuluille. Esimerkiksi kokoviululle (aikuisten viulu) on luonnollisesti pidemmät kielet kuin esimerkiksi puoliviululle. Kielipaketeissa/pusseissa onkin erikseen merkintä koosta (4/4, 1/2 jne.).

Viulun kieliä myydään nupeilla ja lenkeillä (kielen päässä on kiinnitystä varten nuppi tai lenkki). Aiheesta myöhemmin lisää.

Myös kielimerkeistä, kielten yksityiskohtaisista ominaisuuksista ja kielten ostamisesta kerron lisää myöhemmin.

Konsta Jylhä


Konsta Jylhä oli arvostettu pelimanni ja säveltäjä, jonka syntymästä tulee elokuussa kuluneeksi 100 vuotta. Konsta Jylhää pidetään Suomen tunnetuimpana kansanmuusikkona.

Viulupelimanni Konsta Jylhä oppi viulunsoiton korvakuulolta vanhoilta pelimanneilta.

Konsta Jylhä oli tuottelias säveltäjä, jonka tunnetuin sävellys Vaiennut viulu syntyi jouluna 1964. Konsta Jylhän Vaiennut viulu on itselleni tärkeä sävellys, joka on kaunis ja koskettava. Vaiennut viulu on sävellys, jota soitan usein. Viulistina Konsta Jylhä tiesi, kuinka viulu soi ja kuinka viululle sävelletään.

Konsta Jylhän syntymäpaikkakunta Kaustinen kunnioittaa omaa pelimanniaan erityisesti tänä vuonna. Kaustinen Folk Music Festival 2010 juhlii Konsta Jylhää 12. - 18.7. Tänä vuonna yksi Kaustisen kansanmusiikkijuhlien pääteemoista on Konsta Jylhä 100 vuotta. Kaustinen Folk Music Festival 2010 ohjelman, Konsta-aiheiset konsertit ja muun monipuolisen konserttitarjonnan löydät sivustolta Kaustinen Folk Music Festival

Kaustisilla Pelimannitalolla järjestettävä Konsta Jylhä -kilpailu on uusi valtakunnallinen ja jokavuotinen kansanmusiikkikilpailu, joka on kunnianosoitus Suomen tunnetuimmalle pelimannille.

Mestaripelimanni Konsta Jylhästä löydät lisätietoa esimerkiksi seuraavilta sivustoilta:

Suomalainen pelimannimusiikki, kansanmusiikki-instituutti.fi, Konsta Jylhä

YLE, Elävä arkisto

Wikipedia

Paavo Helistö on kirjoittanut mielenkiintoisen elämänkertateoksen Konsta Jylhästä. Konsta-niminen kirja (kuva yllä) on tarinamuotoinen elämänkerta, joka esittelee myös Konsta Jylhän koko sävellystuotannon. Paavo Helistön "Konsta"-kirja on Kansanmusiikki-instituutin julkaisu.

Konsta Jylhän musiikki vie kuulijansa suomalaisuuden sydämeen.

Alexander Markov


Alexander Markov on kansainvälisesti tunnettu, arvostettu ja palkittu viulisti. Alexander Markov on syntynyt Moskovassa. Hän opiskeli viulunsoittoa isänsä, konserttiviulisti Albert Markovin, johdolla. Alexander Markov muutti vanhempiensa kanssa Yhdysvaltoihin ja sai maan kansalaisuuden vuonna 1982.

Viulistilegenda Yehudi Menuhin on kirjoittanut, että Alexander Markov on epäillyksettä yksi maailman loistavimpia ja musikaalisimpia viulisteja.

Alexander Markov on tullut erityisen tunnetuksi Kansainvälisen Paganini Viulukilpailun kultamitalin voittajana. Markov on palkittu myös arvostetulla Avery Fisher Career Grant palkinnolla 1987.

Niccolò Paganinin säveltämä 24 kapriisia on kokoelma, jota usein pidetään vaikeimpana sooloviululle sävelletyistä teoksista. Alexander Markovin levytykset ja video Paganinin teoksesta 24 kapriisia ovat olleet sensaatio.

Alexander Markov on koko maailmassa yksi niistä harvoista viulisteista, joka yhdellä kertaa esittää kaikki Paganinin 24 kapriisia.

Vuonna 2006 Warner julkaisi Markovin kauan odotetun DVD:n "Paganini 24 Caprices", josta tuli yksi klassisen musiikin suosituimmista DVD-julkaisuista Amazonin myyntilistoilla.

Itselläni on cd-levy "Alexander Markov PAGANINI - 24 Capricci (ERATO)", jota kuuntelen nautinnolla usein.

Alexander Markov on monipuolinen viulisti, joka soittaa myös sähköviulua. Markov on säveltänyt teoksen "Rock Concerto" yhteistyössä James V. Remingtonin kanssa. Markov esittää "Rock Concerto" -teosta yhdessä rock-bändin, sinfoniaorkesterin ja kuoron kanssa. Teos yhdistää klassisen musiikin ja rock-musiikin yleisön samaan tilaan, aikaan ja tunnelmaan. Esiintymiset ovat olleet loppuunmyytyjä.

Alexander Markov on viuluvirtuoosi, joka on soittanut useiden tunnettujen orkestereiden solistina. Hänen estradinsa on ollut muun muassa maineikas Carnegie Hall.

Markovin upeita esityksiä löytyy myös YouTubesta. Omalle YouTube-kanavalleni olen lisännyt soittolistat Paganini ja Alexander Markov, joista löydät Paganinin kapriisit 1 ja 2 Markovin hienoina tulkintoina. Videoita tulee kanavalleni lisää myöhemmin.

Tässä Alexander Markovin virallinen kotisivu.

Jousenkäyttö


Viulun jousenkäyttö on jokaiselle viulistille vaativaa. Jousen taitava käyttäminen vaatii paljon harjoitusta. Aloitteleva viulisti käyttää paljon aikaa pelkästään jousenkäytön alkeiden opiskeluun. Parhaiten jousella soittamisen alkeet oppii pätevän viulunsoiton opettajan tai viulistin ohjauksessa. Seuraavassa annan muutamia vinkkejä jousenkäytön perusteiden opiskeluun.

Jos tarvitset perustietoa viulun jousesta ja sen käyttämisestä, lue ensin edelliset juttuni viulun jouseen liittyen eli Viulun jousi ja Jousikäden asento.

Keskityn tässä jutussani jousenkäytön alkeiden pääpiirteisiin. Varsinaiset jousilajit ja jousenkäytön yksityiskohdat esittelen myöhemmin useassa eri osassa.

Jousenkäytön opetusmetodit ovat moninaiset. Sama opetusmetodi ei sovi kaikille. Jotkut viulunsoitonopettajat aloittavat jousenkäytön opettamisen käyttämällä koko jousen pituutta (pitkät jousenvedot kokojousella), jotta oppilas sisästäisi heti laajan jousikäden liikeradan. Liikerataa opiskellaan ensin ilman jousta eri menetelmin.

Iso osa opettajista kuitenkin opettaa jousenkäyttöä aluksi lyhyellä jousen pituudella. Tähän tekniikkaan tutustutaan myös usein ensin ilman jousta. Lyhyt jousen pituus mahdollistaa tavallisesti oppilaalle helpommin suoritettavan liikkeen, koska liike ei ole liian iso ja fyysisesti yhtä vaativa kuin kokojousta käytettäessä. Opettaja merkitsee pienen lapsen jousen keskiosaan merkin liidulla tai teipillä tai vain pyytää oppilasta vetämään jousta aluksi ainoastaan jousen puoliväliin asti. Aikuisen kannattaa myös aloittaa viulunsoitto käyttämällä "lyhyttä jousta", ellei aloittaminen pitkällä jousen vedolla tunnu jostakin syystä luonnollisemmalta.

Nekin viulunsoitonopettajat, jotka aloittavat opetuksen lyhyellä jousen pituudella, siirtyvät nopeasti kokojousen käyttämiseen. Jotkut lisäävät harjoituksissa vähitellen jousen pituutta. Suurin osa opettajista aloittaa opetuksen vetojousella kanta- tai keskijouselta. Katso kuvasta yllä jousen kanta eli tyvi ja keskijousi. Viulunsoiton vetoliike, vetojousi, on liike itsestä poispäin, kannasta kärkeen (kokojousi) tai kannasta keskijouselle (lyhyt jousen pituus) tai keskijouselta aloittaen kärkeen (lyhyt jousen pituus). Lyhyt jousenveto voi aluksi olla vieläkin lyhyempi veto, joka tapahtuu esimerkiksi keskijousella.

Viulunsoittoa aloitetaan harvoin työntöjousella, joka on vastaliike vetojouselle eli työntö kärjestä kantaan tai keskijouselta kantaan, mutta työntöjousi tulee tietysti nopeasti osaksi alkeisharjoitteluakin.

Jousta kuljetetaan eri jousilajeissa eri tavoin, mutta aluksi ja vielä pitkään sen jälkeenkin on tärkeintä, että jousi kulkee täsmälleen tallan suuntaisesti lähempänä tallaa kuin otelautaa.

Jousenkäytössä tärkeitä asioita jousen pituuden ja liikeradan lisäksi ovat myös jousen paino ja nopeus, joista kerron myöhemmin lisää. Aloittelijan on hyvä kiinnittää erityistä huomiota oikeaan ja rentoon soittoasentoon, soitto-otteeseen ja äänenlaatuun. Kauniin äänenlaadun tuottamisessa on tärkeää myös se, että viulun jousi olisi laadukasta pernambuco-puuta, koska puu vaikuttaa suotuisasti viulun sointiin.

Tässä sinulle kolme lyhytkestoista ja selkeää englanninkielistä YouTube-videota, joissa pätevät viulunsoitonopettajat näyttävät, kuinka jousenkäyttö aloitetaan soittamalla lyhyen jousen tekniikalla.

Lyhyen jousen jousitekniikkaa (vetojousi kannasta keskijouselle ja/tai keskijouselta kärkeen) aloittelijalle esittelee OnlineLessonVideos.

Aloittelijalle erityisen lyhyestä jousesta keskijousella, liikeradasta ja jousen liikuttamisesta eri kielten välillä kertoo tässä videossa ProfessorV.

Violinlab antaa harjoitusohjeita aikuisille aloittelijoille liikkeistä ja liikeradoista, joita käytetään jousen siirtämiseksi eri kielille.

Opiskelun ja oppimisen iloa!

Kaustisen vaakuna


Viulu on soitin, joka saa huomiota monissa arvokkaissa yhteyksissä. Suomessa Kaustisen kunta kunnioittaa viulua Kaustisen vaakunassa.

Kaustisen vaakuna on saanut aiheensa Kaustisen kunnan historiasta. Kaustisen kansansoittajat ovat aina olleet tunnettuja koko Suomessa ja myös maailmalla. Kaustisen kansansoittajaperinne jatkuu vahvana. Viulistit Kaustisella ovat kansanmusiikin persoonallisia taitajia.

Kaustisen vaakunan on vanhan vaakunan pohjalta suunnitellut Kaustisella syntynyt hautausmaa-arkkitehti Ilmari Wirkkala (1890 - 1973), joka on kansainvälisesti tunnetun muotoilijan ja taiteilijan Tapio Wirkkalan isä.

Kultainen viulu komeilee Kaustisen vaakunassa. Kaustinen on kulttuurin ja kansanmusiikin keidas. Kaustisella soi. Kaustinen Folk Music Festival (Kaustisen kansanmusiikkijuhlat) on perinteikäs musiikkitapahtuma, Pohjoismaiden suurin kansanmusiikki- ja -tanssifestivaali.

Pelimannit ja viulu ovat kunnan arvostettuja lähettiläitä.

Kuopion viulukilpailu

Kuopion viulukilpailu on joka viides vuosi järjestettävä kilpailu alle 28-vuotiaille viulisteille, jotka ovat Suomen kansalaisia. Kansallinen Kuopion viulukilpailu on tärkeä nuorille huippuviulisteille, jotka pääsevät mittaamaan taitojaan korkeatasoisessa kilpailussa. Menestys Kuopion viulukilpailussa tuo viulistille lisää esiintymisiä ja vie viulistin kansainvälistä uraa eteenpäin.






Kuopion viulukilpailussa on vaativa ohjelmisto. Kuopion viulukilpailussa on viime aikoina käytetty pääosin kansainvälisen Jean Sibelius -viulukilpailun ohjelmistoa. Kuopion viulukilpailun finaalissa viulistien tehtävänä on ollut soittaa ulkoa jokin konsertto seuraavasta ohjelmistosta: Beethoven, Brahms, Bruch (g-molli op. 26), Mendelssohn (op. 64), Prokofjev (nro 2 g), Sibelius tai Tšaikovski. Kilpailussa palkitut nuoret viulistit valmentautuvat Kuopion viulukilpailussa saamansa kokemuksen avulla myös samana vuonna pidettävään kansainväliseen Jean Sibelius -viulukilpailuun.

Ensimmäinen Kuopion viulukilpailu pidettiin vuonna 1967. Aluksi viulukilpailu järjestettiin joka kolmas vuosi vuoteen 1985 saakka.

Kuopion viulukilpailu on vuosien varrella tehnyt nuoria viulisteja tunnetuksi. Itselleni ovat erityisesti jääneet mieleen Kuopion viulukilpailun voittajat Pyry Mikkola ja Kaija Saarikettu vuodelta 1980. Pyry Mikkola ja Kaija Saarikettu jakoivat tuolloin ensimmäisen sijan kilpailussa. He myös menestyivät samana vuonna Jean Sibelius -viulukilpailussa. Pyry Mikkola oli minulle lapsena tärkeä esikuva, ja muistelen edelleen lämmöllä Pyry Mikkolan soittoa ja hänen vaikutustaan omaan soittamiseeni. Kaija Saarikettu on yksi Suomen eturivin viulisteista ja hän on Sibelius-Akatemiassa viulumusiikin professorina.

Viulistiveljekset Jaakko ja Pekka Kuusisto ovat myös Kuopion viulukilpailun voittajia, jotka ovat erityisesti jääneet mieleeni. Pekka Kuusiston Jean Sibelius-viulukilpailun voitto ensimmäisenä suomalaisena vuonna 1995 oli sykähdyttävää. Kuusiston veljekset ovat lisänneet viulunsoiton suosiota ja tunnettavuutta Suomessa ja menestyneet myös useissa kansainvälisissä viulukilpailuissa sekä erittäin laaja-alaisesti työssään musiikin eri osa-alueilla. Parhaat suomalaiset viulistit ovat kysyttyjä esiintyjiä myös maailmalla.

Nuoret viulistit ovat vuosien varrella nousseet Kuopion viulukilpailusta suuren yleisön tietoisuuteen. Kilpailussa palkitut viulistit saavuttavat usein myös kansainvälistä menestystä.

Kuopion viulukilpailun 2010 voitti Linda Bärlund, joka soittaa Genevessä L'Orchestre de la Suisse Romanden orkesterimuusikkona.

Kuopion viulukilpailun järjestäjä on Kuopion Musiikinystäväin Yhdistys r.y. Yhdistyksen internet-sivustolta löydät lisätietoa Kuopion viulukilpailun historiasta ja säännöistä.

Sormitukset


Sormitus eli sormijärjestys on eri soitinten soittamisessa käytettävä järjestelmä. Viulua soitettaessa vasemman käden sormia liikutellaan viulun otelaudalla suunnitellussa järjestyksessä.

Sormitukset ovat viulunsoitossa tärkeitä. Sormituksia laaditaan tai käytetään eri sävelteosten ja sovitusten vaatimusten mukaisesti. Jokainen soittaja voi laatia itselleen omat yksilölliset sormitukset, ja toisaalta taas esimerkiksi orkesterissa käytetään monin osin yhteisiä sormituksia, jotka on sovittu kapellimestarin toiveiden ja äänenjohtajan teknisten valintojen pohjalta. Sormitukset vaihtuvat eri asemissa ja eri sävellajeissa riippuen siitä, missä kohdin otelautaa soitetaan, käytetäänkö vapaita kieliä jne. Sormitukset ovat laaja aihealue. Seuraavassa esittelen sormituksen alkeita.

Aloittelijan nuotit on merkitty selkeillä perussormituksilla numeroilla 1 - 4. Etusormi on numero 1. Keskisormi on numero 2. Nimetön sormi on numero 3. Pikkurilli on numero 4. Jokaista nuottia ei merkitä erikseen turhan toiston takia.

Aloittelijan on opittava ensin perussormitukset. Perussormitukset toimivat jokaisen soittajan soittamisen perustana. Sormitusten muuttaminen tulee ajankohtaiseksi myöhemmin, kun haetaan erilaisia sävyjä ja soitetaan eri asemissa. Aloittelijankin sormitusta saatetaan toisinaan hiukan muuttaa, mutta sen tekee viulunsoiton opettaja, jos hän näkee sormituksen muuttamiselle teknisistä syistä erityistä tarvetta.

Ensimmäinen asema tarkoittaa käden sijoittumista otelaudan alkupäähän. Aloittelija soittaa ensimmäisessä asemassa, jossa hyödynnetään paljon vapaita kieliä, jotka on helppo soittaa ja jotka nuoteissa merkitään numerolla 0. Aina vapaan kielen sormitusta ei erikseen merkitä. Joskus esimerkiksi nuotti A, joka on tarkoitettu soitettavaksi D-kielen sormituksella 4 (= A), voidaan soittaa sormituksella 0 eli vapaa A-kieli. Tämä on sellainen sormitusmuutos, johon aloittelijakin usein tutustuu viulutunneilla.

Jotkut aloittelijan viulukoulut alkavat pelkkien vapaiden kielien soittamisella. Ensimmäiset harjoitukset, joissa käytetään sormia, ovat harjoituksia, joita soitetaan sormituksilla 1 tai 2. Soitetaan siis nuotteja, joissa käytetään etu- ja keskisormea.

Neljäs sormi eli pikkurilli on heikoin sormi ja sitä joutuu hiukan kurottamaan omalle paikalleen. Pikkurilliä on vahvistettava vähitellen. Monestakin syystä neljännen sormen käyttö on vaikeinta; ole siis kärsivällinen neljännen sormen kanssa. Neljäs sormi, etenkin jos se on erityisen pieni (kuten minulla), saattaa myös toisinaan osua kielten väliin. Ajan kanssa pääsin eroon tuosta ongelmasta. Viulu ei aluksi soi puhtaasti, mutta harjoitus tekee mestarin. Neljännen sormen tuottamaa säveltä kannattaakin verrata seuraavaan vapaaseen kieleen, joka on sama sävel. Monissa harjoituksissa soitetaankin peräkkäin 4. sormen tuottamaa säveltä ja seuraavaa vapaata kieltä, jotta soittaja voi tarkkailla, soittaako hän puhtaasti.

Minulla on kitaristiystäviä, jotka toivoisivat viulussa olevan samanlaiset nauhat kuin kitarassa. Kitaristit kieltämättä pääsevät tuossa asiassa helpommalla kuin viulistit, koska kitaran otelaudassa on selkeät paikat eli nauhat eri sävelille. Mutta viulistikin oppii kuulemaan, koska sormi on oikeassa kohdassa. Ja viulun otelauta toimii samalla periaatteella kuin kitarankin otelauta. Viulussakin jokaiselle sävelelle on oma paikkansa. Sormien oikeat paikat jäävät mieleen harjoituksia ja asteikkoja toistamalla.

Jotkut viulunsoiton opettajat merkitsevät lapselle ensimmäisillä soittotunneilla taululiidulla oikeat kohdat otelautaan tai käyttävät muita merkkejä. Myös aikuiset aloittelijat saattavat käyttää erilaisia merkkejä kuten tarroja, teippejä tai lankoja. Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä merkkejä käyttää, etteivät otelauta tai kielet vahingoitu. En voi suositella mitään näistä keinoista, koska en ole itse niitä edes lapsena käyttänyt. Merkkejä ei ole muutenkaan tarvetta käyttää, jos keskityt harjoittamaan oikeaa sormitusta. Muutenkin kannattaa totuttaa itsensä kuuntelemaan soiton puhtautta, koska tuota taitoa viulisti tarvitsee aina. Minulla on onneksi ollut aina tarkka sävelkorva. Siksi puhtaasti soittaminen ei ole minulle ollut kovin vaikea asia, mutta pikkurillin kurottaminen oikeaan kohtaan vaati lapsena aluksi paljon työtä.

Yllä olevassa kuvassa on sinulle piirtämäni sormitustaulukko, josta näet kaikki aloittelijalle tärkeät sormitukset. Sormet ovat matalia tai korkeita riippuen siitä, missä sävellajissa soitat. Jos sävellyksessä on ylennyksiä tai alennuksia, sormi voi olla matala tai korkea (pianossa mustat koskettimet hoitavat saman asian). Jokaiselle eri sävellajille tai laululle voidaan myös piirtää oma taulukko, jossa näkyy erikseen se, että tässä sävellyksessä käytetään vaikkapa A-kielellä matalaa 2. sormea. Esimerkiksi Usman Iloinen viuluniekka -sarja sisältää sormituskuvia eri sävellajeissa soitettaville lauluille tai asteikoille.

Myös viululle on olemassa tabulatuureja eli soitto-ohjeita niitä soittajia varten, jotka eivät osaa nuotteja.

Viulublogini YouTube-kanavalta Violin Videos löytyy Violinlabin video, jossa näytetään hidastettuna vasemman käden sormien asettuminen viulun otelaudalle.

Samasta aiheesta on kanavallani ProfessorV:n videot Violin Lesson 5 ja Violin Lesson 6.

Videoissa (kestot noin 3 - 7 minuuttia) opetetaan englannin kielellä. Saat asiasta enemmän irti, jos osaat englantia, mutta perusideat saat selville katsomalla videot. Olennaista on sormien pyöreys, etteivät sormet lukkiudu ja hankaloita soittamista. Pikkurillin ei tarvitse olla yhtä pyöreänä kuin muiden sormien. Sormille on muitakin asentoja, mutta aloittelijan on tärkeää oppia ensin perusasennot.

Pizzicato


Pizzicato (nipistäen) on yksi tapa soittaa jousisoitinta ilman jousta sormenpäillä kieliä näppäillen. Pizzicato esiintyy vaativissa sävellyksissä viululle, ja on olemassa myös kokonaisia pizzicato-sävelteoksia. Pizzicato on myös soittotapa, jonka avulla aloittelijan on hyvä tutustua viulunsoittoon.

Jotkut aloittelijoiden viulukoulut alkavat suoraan jousiharjoituksilla, mutta edellä esittelemässäni Iloinen viuluniekka 1 -viulukoulussa on alussa pizzicato-harjoituksia, joissa ei tarvita jousta. Yleensä aloitteleva viulisti soittaa ensin ilman jousta.

Pizzicato on soittotekniikka, jota on käytetty monella tavalla. Pizzicaton eri soittotavoista on useita variaatioita. Vaativien sävelteosten yhteydessä säveltäjä antaa tavallisesti ohjeen siitä, kuinka pizzicato soitetaan.

Kolme tunnetuinta tapaa soittaa pizzicato ovat oikean käden pizzicato käyttäen kahta tai yhtä oikean käden sormea kielen näppäisyyn, vasemman käden pizzicato ja Bartók pizzicato; voimakas pizzicato, jossa kieli vedetään niin korkealle, että se pamahtaa otelautaan. Bartók pizzicato ei ole aloittelijaa varten. Varo siis rikkomasta viuluasi.

Keskityn tässä kirjoituksessani eniten käytettyyn pizzicaton soittotapaan, jonka avulla myös aloittelijat tekevät tuttavuutta viulun kanssa. Kitaristille tämä lähestymistapa viulunsoittoon voi myös tuntua luontevalta, koska viulu ja kitara ovat monessa mielessä samantyyppisiä soittimia.

Yleisin pizzicaton soittotapa on oikean käden pizzicato (kuvassa). Oikean käden pizzicato soitetaan siis sormella kieliä näppäillen ilman jousta. Peukalo nojaa viulun otelaudan kulmaan, ja etusormi näppäilee. Jotkut käyttävät näppäilyyn myös keskisormea, mutta tavallista on käyttää etusormea. Itse aloitin lapsena viulunsoiton pätevän viulunsoiton opettajan ohjauksessa soittamalla ensin vapaita kieliä etusormella näppäillen (pizzicato).

Pizzicato merkitään nuoteissa myös lyhenteenä pizz. Nuotit, jotka pääasiassa soitetaan jousella, voivat sisältää pizzicato-osuuksia. Silloin pizzicato soitetaan jousi kädessä, mutta jousta ei siinä kohdin käytetä soittamiseen vaan soitetaan kyseinen kohta etusormella näppäillen tai jollakin muulla määrätyllä tavalla. Erilaisille pizzicaton soittotavoille on nuoteissa omat merkintänsä, mutta tavallista vaikeammat pizzicaton soittotavat eivät tule aloittelijalle soitettavaksi.

Jos jossakin pitkäkestoisessa sävellyksessä on pitkäkestoinen pizzicato-osuus, viulisti voi laskea jousen kädestään siksi ajaksi.

Tämän Viulublogin YouTube-kanavalta Violin Videos löydät professori, viulunsoiton opettaja Todd Ehlen videon oikean ja vasemman käden pizzicaton soittamisesta. Aloittelijalle tai pari vuotta viulua soittaneelle tärkein tieto on videon alussa, jossa Todd Ehle opettaa käytetyimmän oikean käden pizzicaton. Näet ja kuulet, kuinka pizzicato soitetaan sekä ilman jousta että jousi kädessä. Samassa videossa Todd Ehle esittelee myös vasemman käden pizzicaton. Tätä taitoa tarvitsevat pidemmälle ehtineet viulistit. Kaikille, jotka tahtovat harjoitella tuota vaikeampaa tekniikkaa, annan saman neuvon kuin opettaja: Kannattaa harjoitella vain vähän kerrallaan ja levätä välillä, koska sormet joutuvat tässä pizzicaton harjoittelussa lujille.

Pizzicatoa voi harjoitella ilman nuotteja soittamalla ensin vapailla kielillä G - D - A - E. Jos osaat nuotit tai hahmotat muuten viulun vasemman käden perustekniikat, voit kokeilla pizzicaton soittamista mitä tahansa laulua soittamalla. Jos et tiedä, kuinka viulu viritetään, katso tätä Viulublogini Viritys-juttua.

Pizzicaton monipuolinen hallinta vaatii vuosikausien harjoittelun kuten muutkin viulutekniikat, mutta harjoittelusta on aina lupa nauttia.

Seuraavassa jutussani kerron viulistin vasemman käden perustekniikasta ja sormituksen alkeista.

Iloinen viuluniekka 1


Viulunsoiton opiskelussa on tärkeää käyttää oikeanlaista opiskelumateriaalia. Laadukkaat viulunuotit ovat tärkeitä jokaiselle viulistille. Viulun soittajalla on oltava hyvä sävelkorva, koska yksi aloittelevan ja pidemmällekin ehtineen viulistin suurimmista haasteista on soittaa viulua puhtaasti. Laadukkaat nuotit ohjaavat aloittelevaa viulistia alusta alkaen tarkan sävelkorvan kehittymiseen ja vaativan soittotekniikan hallintaan.

Jos osaat jo valmiiksi nuotit, ennen kuin aloitat viulunsoiton, harjoittelusi helpottuu ja nopeutuu. Nuotit oppii myös matkan varrella. Kun itse lapsena aloitin viulunsoiton, opettajani valitsi minulle harjoitusmateriaaliksi Iloinen viuluniekka -vihkosarjan. Iloinen viuluniekka on jo vuodesta 1974 lähtien ollut yksi suosituimmista aloittelevan viulistin opiskelumateriaaleista.

Viulunsoiton opettajat käyttävät viulutunneilla tänäkin päivänä usein juuri tätä viulunsoiton opettaja Anna-Maija Usman Iloinen viuluniekka -viulukoulua, joka sisältää vanhaa ja arvostettua neuvostoliittolaista soittomateriaalia (laulut, etydit jne.) ja myös esimerkiksi suomalaisia kansan- sekä lastenlauluja.

Iloinen viuluniekka 1 on hyvää harjoitusmateriaalia myös niille vasta-alkajille, jotka eivät vielä osaa nuotteja. Anna-Maija Usman Iloinen viuluniekka 1 sisältää musiikin teorian alkeita, esimerkiksi nuotit ja tauot sekä niiden aika-arvot. Tärkeintä viulukoulun ensimmäisessä osassa on se, että soittaja oppii viulun ja jousen peruskäsittelyn.

Nuottivihko sisältää myös harjoituksia, jotka soitetaan ilman jousta vapailla kielillä. Harjoitusten avulla viulun piteleminen ja viulun kielet tulevat tutuiksi. Jousenpitoharjoitukset opettavat mahdollisimman hyvää jousen hallintaa.

Vaikeimmillaan Iloinen viuluniekka 1 nuottivihko sisältää lauluja kuten Ukko-Nooa, Hämähämähäkki, Jänis istui maassa jne. Nuottivihko on pääasiassa tarkoitettu vasta-alkajille, 6 - 9-vuotiaille lapsille, mutta aikuinenkin aloittelija huomaa hyvin nopeasti, kuinka vaikeaa on soittaa puhtaasti ja kauniisti Ukko-Nooa.

Joidenkin mielestä Iloinen viuluniekka 1 on liian helppo nuottivihko aikuiselle aloittelijalle, mutta itse olen asiasta toista mieltä. Tiedän paljon aikuisia, jotka ovat oppineet monta aikuisen maailmassa arvostettua taitoa opiskelemalla alkeet lasten kirjoista. Lapsille tehty laadukas opiskelumateriaali on selkeää ja havainnollista. Siitä on iloa myös aikuiselle.

Itselläni on edelleen tallessa kaikki Iloinen viuluniekka -viulukoulun viisi osaa. Minusta on vielä aikuisenakin kivaa toisinaan soittaa Pellevihkoja. Pellevihko on oma nimitykseni kolmelle ensimmäiselle ja rakkaalle Usman Iloinen viuluniekka -viulukoululle, jonka kantta koristaa pelle. Pellevihkoissa on muutenkin hauska kuvitus. Viulukoulun kuvitus auttaa nopeasti hahmottamaan, mitä kulloinkin opiskellaan, ja kuvista tulee aina iloiselle mielelle.

Niille aikuisille, jotka häpeävät soittaa lasten nuotteja, voin kannustukseksi sanoa, että mitään opiskelua ei kannata vähätellä tai vältellä sen helppouden vuoksi. Itse soitan nyt aikuisena sen Ukko-Nooankin paljon kauniimmin kuin lapsena. Kertaus siis kannattaa aina. Ja vaikka Iloinen viuluniekka 1 on helppo nuottivihko, aloittelijalla, joka ei ole viulunsoiton nero, sen omaksumiseen tavallisesti menee kuitenkin aikaa muutamasta kuukaudesta vuoteen.

Iloinen viuluniekka löytyy kirjastoista, musiikkikaupoista sekä kirja- ja nettikaupoista. Itselläni on monta eri viulukoulua ja -kurssia kotona, koska minulle on nautinto soittaa omasta nuottivihkosta tai -kirjasta, johon voi tehdä merkintöjä. Oma nuottikirja nuottitelineessä innostaa seuraavan päivän harjoituksiin.

Kerron myöhemmin myös Iloinen viuluniekka -viulukoulun muista osista ja muista viulukouluista. Annan myös jatkossa soitto-ohjeita.

Anna-Maija Usman Iloinen viuluniekka 1, johon kuuluu myös säestyskirja, löytyy edullisesti esimerkiksi nettikaupasta BookPlus Kirjamaailma.

David Garrett


David Garrett on viulisti ja viuluvirtuoosi, joka on jo nuorena luonut legendaarisen uran. Vuonna 1981 Saksassa syntynyt David Garrett aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana. David Garrett on viulisti, josta tuli musiikin ihmelapsi. Jo 13-vuotiaana David Garrett oli saavuttanut itselleen arvostetun klassisen viulistin uran, josta moni aikuinen viulisti haaveilee.

David Garrett soitti jo 8-vuotiaana usean tunnetun orkesterin, kuten The London Philharmonic, The Los Angeles Philharmonic ja The Russian National Orchestra, solistina. Kun David Garrett oli 12-vuotias, hän ja viulistilegenda Yehudi Menuhin esiintyivät yhdessä.

Ennen teini-ikää David Garrett ei kuunnellut tai soittanut muuta kuin klassista musiikkia. Nykyään hän soittaa yhtä mielellään kaikenlaista musiikkia klassisesta populaarimusiikkiin ja Metallicasta Mozartiin.

David Garrett on opiskellut maailmankuulussa Juilliard musiikkikoulussa opettajanaan kaikkien tuntema viuluvirtuoosi ja viulupedagogi Itzhak Perlman.

David Garrett on suuri tähti ympäri maailmaa. Hän esiintyy loppuunmyydyissä konserteissa ja on levyttänyt jo teini-ikäisestä lähtien. David Garrett on levyttänyt vuonna 2009 albumin Classic Romance (kuva yllä).

David Garrett on myös saanut tittelin "Nopein viulisti maailmassa". Uskomattoman nopea viulisti on päässyt vuoden 2010 Guinnessin ennätysten kirjaan soitettuaan osan Nikolai Rimski-Korsakovin Kimalaisen lento -sävellystä ennätysnopeassa ajassa. Tämän Viulublogin YouTube-kanavalta Violin Videos löydät videon, jolla David Garrett tekee uuden maailmanennätyksen. Videolla viulisti esittelee myös muita taitojaan ja kertoo viulunsoittotekniikastaan. Videon kesto on noin kahdeksan minuuttia.

Samasta aiheesta löytyy myös lyhyt kahden minuutin video, jolta saat yleiskuvan David Garrettin nopeasta tekniikasta, jonka avulla hän soittaa osan Kimalaisen lento- sävellyksestä ennätysnopeasti.

Lisätietoa viulistista David Garrett löydät hänen englanninkieliseltä kotisivultaan.

Jousikäden asento

Jousikäden asento ja jousen asento ovat asioita, joihin viulisti joutuu aina kiinnittämään paljon huomiota. Jousikäden ja jousen asento vaihtelevat eri jousitekniikoiden ja eri sävellysten vaatimien jousitusten yhteydessä. Jousitekniikkaan kuuluvat läheisesti eri sointivärit, dynaamiset erot, eri soittotavat, jousilajit jne.

Aloittelijalle tärkeintä on oppia jousikäden perusasento ja soittamisen harjoittelun alkaessa helpoimmat jousilajit. Tässä kirjoituksessa keskityn jousikäden asentoon aloittelijan näkökulmasta. Jousen peruskäyttöön ja jousilajeihin liittyviin asioihin palaan myöhemmin.

Viulua soitetaan normaalisti niin, että viulu on vasemmassa kädessä ja jousi oikeassa kädessä. Vasenkätiselle soittajalle viulunsoitto ei välttämättä muodostu ongelmaksi, jos hänen molemmat kätensä ovat tarpeeksi vahvoja. Jousikäden olisi hyvä olla se vahvempi käsi jousikäden erityisen vaativan tekniikan vuoksi, siksi jousikäsi on oikeakätisillä se vahvempi oikea käsi. Itselläni ei ole tietoa niiden soittajien kokemuksista, joilla jousi on vasemmassa kädessä.

Viulunsoitto on paras aloittaa ilman jousta, kieliä näppäillen. Kielten näppäilystä kerron myös myöhemmin lisää. Kun jousen käsittelyä opiskellaan, täytyy varautua olemaan kärsivällinen, koska jousikäden asennon ja jousen peruskäsittelyn oppiminen vie aikaa joskus jopa kuukausia. Kärsivällisyys kuitenkin palkitaan, ja ahkera harjoittelu tuottaa tulosta.

Yleensä käden ja sormien asentoa harjoitetaan ensin ilman jousta. Jousikäden asentoa harjoitetaan myös kynän avulla, koska lyhyttä ja kevyttä kynää on helpompi käsitellä kuin jousta. Kynän avulla jousikäden asentoa on myös helppo harjoitella missä tahansa. Muistan, kuinka lapsena harjoittelin jousikäden asentoa kotona, koulussa, linja-autossa, saunassa ja ystävien luona. Saatoin olla liiankin innokas viuluviikari;)

Tämän Viulublogin YouTube-kanavalla Violin Videos on sinulle noin yhdeksän minuuttia kestävä englanninkielinen video, jolla neuvotaan jousikäden asento alusta alkaen ilman kynää ja jousta ja myös sekä kynän että jousen kanssa. Video on todella perusteellinen. Lähikuvat ja nettiopettaja ovat niin hyviä, että jousikäden perusasennosta pääset hyvin selville, vaikkei englannin kieli olisikaan suosikkiharrastuksesi. Toki englannin kieltä opiskelleet saavat tietysti videosta vielä enemmän irti, mutta tärkeimmät asiat saa selville, kun vain katsoo videon tarkkaan alusta asti.

Viulun soittaminen on joka tapauksessa vaativa harrastus. Jousen käyttämisen oppiminen vaatii yleensä pätevän viulunsoiton opettajan ohjausta, mutta tiedän myös muusikkoja, jotka tahtovat itse opiskella uusien soittimien ominaisuuksia ja soittamista. On siis täysin mahdollista oppia käyttämään jousta omin avuin, mutta itsenäinen opiskelu vaatii todella paljon työtä. Itseopiskelijat yleensä oppivatkin yrittämisen ja erehdysten kautta.

Itselleni oli lapsena vaikeinta saada jousikäden peukalo pysymään pyöreänä. Peukalo meinasi väkisin jäykistyä suoraksi. Lopulta riemuitsin, kun sain peukalon toimimaan oikein. Jousen käsittelyssä ranne ei aluksi toiminut oikein, mutta siitäkin ongelmasta selvisin toistamalla liikettä tarpeeksi usein.

Jousen asentoon liittyy paljon asioita, joista tulen vielä jatkossa kertomaan lisää.

Tässä myös vielä edellisen juttuni linkki suomenkieliselle nettisivustolle, josta löydät kuvat jousikäden perusasennosta. Monet viulupedagogit sanovat, ettei ole olemassa yhtä ainoaa ja oikeaa jousiotteen mallia. Jokaisen soittajan kädet ovat erilaiset. Jousiote rakennetaan soittajan fyysisten mittojen mukaan. Jos siis saat viulusi soimaan kauniisti ja pystyt suoriutumaan teknisesti vaativista sävellyksistä jotakin muuta sormien asentoa käyttämällä, soveltaminen on sallittua, mutta tämä jousikäden asento on hyväksi todettu perusasento, jota lähtökohtaisesti suosittelen kaikille.

Tässä myös englanninkielinen sivusto, jolta löytyy opetusta ja kuvia jousikäden asennosta.

Iloa opiskeluun!

Soittoasento


Soittoasento on aloittelevalle viulistille tärkeä asia. Myös pitkään viulua soittaneet tarkkailevat soittoasentoaan monesta eri syystä. Tulen kirjoittamaan tässä Viulublogissani soittoasennosta ajan myötä useasta eri näkökulmasta, mutta tällä kertaa keskityn perusteisiin.

Aloittelevan viulistin on viisainta aloittaa viulun soittaminen ilman jousta. Itsekin soitin lapsena viulua pätevän viulunsoiton opettajani johdolla ensin ilman jousta näppäillen. Jousen kanssa soittaminen ja jousen käyttämisen opiskelu on aivan oma osa-alueensa, josta kirjoitan myöhemmin lisää useassa eri yhteydessä.

Oikean viulun soittoasennon oppii parhaiten pätevän viulunsoiton opettajan avulla. Aloitteleva viulisti tarvitsee useimmiten opettajan, joka tarvittaessa korjaa viulistin soittoasentoa aina tarvittaessa. Oikean soittoasennon löytäminen vie aikaa, mutta mitä pätevämmässä ohjauksessa oikeaa soittoasentoa haetaan sitä paremmin ja nopeammin viulunsoiton opiskelu etenee.

Jos tahdot omin avuin tutustua viulun soittoasentoon liittyviin perusteisiin, saat perustietoa myös internetistä.

Löysin netistä suomenkielisen sivuston, jossa on selkeät kuvat sekä viulun perussoittoasennosta että jousikäden asennosta. Käy täältä kurkistamassa viulistin soittoasennot kuvina.

Viulublogini YouTube-kanavalta Violin Videos löytyy englanninkielisiä videoita viulun soittoasennosta. Lisään kanavalleni ajan myötä erilaisia viuluun liittyviä videoita.

Vaikket osaisi hyvin englantia, saat seuraavista videoista selkeän yleiskuvan viulun soittoasennosta.

Katso lyhyt ja selkeä video siitä, kuinka viulua kannatellaan.

Violin Videos esittelee myös toisen havainnollisen videon viulun soittoasennosta.

Ihmiset oppivat asioita hyvin eri tavoilla. Tässä samasta aiheesta viulunsoiton opettajan YouTube video.

Viulun soittoasentoa kannattaa opiskella myös tarkkailemalla tunnettujen viulistien soittamista.

Viulun soittoasento on aina myös yksilöllinen asia. Arvostettu viulupedagogi, joka aikoinaan minulle viulunsoiton perusteet opetti, hauskuutti minua viulutunneilla soittamalla (klassisesta taustastaan huolimatta) Säkkijärven polkkaa viulu ja jousi selän takana, jalkojen välissä jne. Minulla on opettajastani lämpimät muistot, koska hän ei ikinä ollut ryppyotsainen opettaja ja sai silti opetettua minulle kaiken tarpeellisen ja paljon enemmänkin. Toki olen kiitollinen myös toiselle opettajalleni, joka oli liiankin tarkka kaikista yksityiskohdista, koska kaikki tieto on kultaakin kalliimpaa.

Edellä esitetyt videot viulun soittoasennosta ovat suuntaa antavia ja vain perustason tietoa. Suurin osa viulisteista soittaa enemmän tai vähemmän viulunsoiton perusasennon pohjalta, mutta jotkut pitävät tärkeimpänä sitä, että soittoasento tuntuu hyvältä eikä estä viulua soimasta kauniisti. Tässä vielä yksi hauskalla asenteella tehty video viulun soittoasennosta.

Seuraavassa kirjoituksessani kerron jousikäden perusasennosta.

Nuoteista soittaminen


Nuoteista soittaminen on taito, joka helpottaa jokaisen soittajan edistymistä soittamisessa soitti hän mitä tahansa instrumenttia. Viulistille nuotinlukutaito on erityisen tärkeää mutta ei välttämätöntä. Siitä huolimatta suosittelen nuottien opiskelua jokaiselle viulistille. Jos osaat nuotit jo ennen kuin aloitat viulunsoiton, sinun on helpompi keskittyä viulunsoittoon ja edistyt opinnoissasi nopeammin kuin nuoteitta. Toki nuotit oppii myös vähitellen soittamisen edetessä. Aivan pienet viulistit esimerkiksi eivät aloita viulunsoittoa musiikin teoriaan yksityiskohtaisesti tutustumalla.

Viulunsoiton erilaiset tekniikat ovat niin moninaisia ja vaativia, että nuotinlukutaito on soittajalle etu. Jos tavoittelet vaativaa viulistin tai viulunsoiton opettajan ammattia, nuotinlukutaito on syytä hankkia jo ajoissa.

Jotkut pelimannit ja muut kansanmusiikkia tai viihdettä esittävät viulistit eivät ole nuotinlukutaitoisia mutta soittavat silti hyvin viulua. Heillä on tavallisesti ollut opettajanaan taitava pelimanni tai muu viulisti, ja he ovat harjoitelleet viulunsoittoa vuosia. Kukaan ei siis saa soittotaitoa työtä tekemättä.

Viulunsoiton alkeiskurssit, esimerkiksi Iloinen Viuluniekka (josta kerron myöhemmin lisää), on rakennettu selkeästi niin, että nuotit oppii soittamisen edetessä, ellei niitä osaa jo valmiiksi. Tulen myös jatkossa tässä Viulublogissani kertomaan nuoteista joitakin perusteita, jotka auttavat nuoteista tietämätöntä pääsemään selville siitä, mitä nuoteista soittaminen on.

Erityisen musikaaliset soittajat oppivat nopeasti soittamaan useita soittimia, vaikkei heillä olisi nuotinlukutaitoa. Moni oppii soittamaan muita soittajia kuuntelemalla ja katsomalla. Silti monet taitavatkin soittajat ovat myöhemmässä vaiheessa opiskelleet nuotit, koska nuotinlukutaitoinen pääsee nauttimaan runsaasta soittomateriaalista, joka on useimmiten nopeiten omaksuttavissa nuotteja lukemalla. Klassista musiikkia esittävät viulistit osaavat lähes poikkeuksetta nuotit. Viihde- tai kansanmusiikkia esittävät viulistit ovat myös usein suorittaneet tutkintoja, jotka vaativat nuotinlukutaitoa. En itse tunne ketään, jolle nuotinlukutaidosta olisi ollut haittaa.

Itse osasin nuotit jo valmiiksi, ennen kuin aloitin viulunsoiton. Musiikin teoriaa opiskelin lisää soittamisen lomassa. Nuoteissa on soittotaidon edetessä merkintöjä, jotka vaativat musiikin teorian perusteiden vahvaa hallintaa.

Nuotit ja musiikin teoria eivät ole soittajan kahleita. Nuotinlukutaito rikastaa soittamista. Nuotinlukutaitoa oppii arvostamaan, kun soittotaito sen avulla paranee.

Jos et osaa nuotteja, voit silti rohkeasti aloittaa viulunsoiton. Useimmat tarvitsevat pätevän viulunsoiton opettajan tuekseen matkallaan osaavaksi viulistiksi. Omaksi ilokseen ja parhaassa tapauksessa muidenkin iloksi kuka tahansa voi silti opiskella viulunsoittoa millä tahansa metodilla, nuotein tai nuoteitta, keneltäkään lupaa kyselemättä. Tunnen myös muusikkoja, joilla ei ole ollut opettajaa, mutta valtaosa viulun soittajista tarvitsee ainakin alussa pätevää opetusta. En kuitenkaan asettaisi rajoja tai esteitä kenellekään, koska kaikki opiskelu on aina myös yksilöllistä.

Ilya Grubert

Ilya Grubert (Илья Груберт) on viulisti, jonka syntymäkaupunki on Riga. Ilya Grubert aloitti opintonsa E. Darzinin musiikkikoulussa. Erittäin lahjakas nuori Grubert jatkoi 14-vuotiaana viulunsoiton opintojaan kuuluisien venäläisten opettajien, Yuri Yankelevich ja Zinaida Gilel, johdolla. Myöhemmin Ilya Grubert opiskeli viulunsoittoa Moskovan Konservatoriossa opettajanaan viuluvirtuoosi Leonid Kogan.

Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu oli ensimmäinen kilpailu, jossa Ilya Grubert (Neuvostoliitto) vuonna 1975 sai kansainvälistä menestystä saavutettuaan kilpailussa toisen palkinnon. Vuonna 1978 Ilya Grubert voitti ensimmäisen palkinnon sekä Genovan Paganini-kilpailussa että Moskovan Tshaikovski-kilpailussa.

Ilya Grubert on arvostettu viulisti, jonka ura on ollut menestys. Ilya Grubert on esiintynyt useiden tunnettujen orkesterien solistina ja konsertoinut sekä opettanut ympäri maailmaa. Ilya Grubert asuu ja opettaa Hollannissa.

Ilya Grubert on esiintynyt usein Suomessa. Jos sinulla on tilaisuus poiketa Sibelius-Akatemiassa (Pohjoinen Rautatiekatu 9, 00100 Helsinki) 02.02.2010 - 03.02.2010, pääset nauttimaan viuluvirtuoosin mestarikurssista. Ilya Grubertin Mestarikurssi Viulisteille on Sibelius-Akatemian tilaisuus, johon on vapaa pääsy. Lisätietoa mestarikurssista saat Sibelius-Akatemiasta.

Lisätietoa Ilya Grubertista löydät viulistin viralliselta kotisivulta.

Voit myös halutessasi katsoa ja kuunnella YouTube-videon, jolla viulistit Илья Груберт ja Ахан Меирбеков esittävät kauniin dueton (kuvassa yllä Meirbekov ja Grubert).

Viulistin ikä

Tavallisesti maailman parhaat viulistit ovat aloittaneet viulunsoiton alle kouluikäisinä. Monet viulunsoiton opettajat ajattelevat, että viulunsoitto olisi hyvä aloittaa 4 - 7-vuotiaana. Jotkut lapset soittavat viulua jo 2-vuotiaana. Jos vanhemmat aikovat lapsestaan huippuviulistia, kova kilpailu vaatiikin usein viulunsoiton aloittamista aikaisin. Pieni lapsi myös omaksuu uudet tiedot ja taidot nopeasti, ja haasteellinen soitin, kuten viulu, vaatii tavallista enemmän harjoitusta.

Itse aloitin viulunsoiton 9-vuotiaana yksityistunneilla. Silloinen viulunsoiton opettajani (tunnettu viulupedagogi) sanoi, että aloitusikäni oli sopiva. Minulle viulunsoiton aloitusikä ei koskaan muodostunut ongelmaksi, vaan ongelmat alkoivat siitä, kun siirryin opiskelemaan musiikkiopistoon, jonka opettaja ei sopinut minun persoonalleni. Tavallisesti musiikkiopisto on soittajalle hyvä valinta, mutta omalla kohdallani kaikki ei sujunut niin hyvin kuin olisi voinut olettaa sillä perusteella, että pääsin musiikkiopistoon sisälle huippupisteillä. Toisaalta täytyy muistaa, että jokainen viulisti, oli hän minkä ikäinen tahansa, kohtaa jonkinasteisia ongelmia matkallaan taitavaksi soittajaksi.

Mielipiteet viulistin ikään liittyvistä asioista vaihtelevat, mutta yleisesti ollaan aivan perustellusti sitä mieltä, että viulun soittaminen tulisi aloittaa viimeistään 10 - 12-vuotiaana ja mieluiten alle kouluikäisenä, jos vanhemmat toivovat lapselleen korkeatasoista viulistin ammattia.

Keskustelu oikeasta aloitusiästä toisinaan harhauttaa luulemaan, että viulunsoittoa ei voi aloittaa teini-ikäisenä tai aikuisena. Viulunsoiton voi aloittaa koska tahansa, se ei ole koskaan liian myöhäistä. Tiedän aikuisia, jotka ovat aloittaneet viulunsoiton keski-ikäisinä, ja he ovat oppineet soittamaan viulua todella hyvin. Vaikka olisit mielestäsi kuinka vanha, muista, että tärkeintä on halu oppia soittamaan.

Jos tunnettu viulisti on noussut huipulle vaikkapa 20-vuotiaana soitettuaan viulua esimerkiksi 15 vuotta, aikuinen viulunsoiton aloittaja voi siitä päätellä, ettei hän itse todennäköisesti päädy viuluvirtuoosiksi, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö aikuisena viulunsoiton aloittaneesta voisi tulla hyvää viulistia.

Musikaalisen ja ahkerasti harjoittelevan viulistin on mahdollista noin viidessä vuodessa hankkia kohtalaisen hyvä soittotaito. Vuosi tai kaksi soittamista tuo jo itselle sellaisen tunteen, että minähän soitan jotakin jo ihan kivasti. Kymmenen vuotta voi jo tehdä ihmeitä viulistille. Aikuisena viulunsoiton aloittanut voi nauttia täysillä osaamisestaan ja soittaa viulua jopa ammatikseen, jos taidot ja uskallus riittävät, koska viulisteja kaivataan hyvin monenlaisissa orkestereissa ja muissa kokoonpanoissa, joissa ei aina vaadita huipputasoa. Aikuinenkin voi halutessaan suorittaa myös tutkintoja, joista kerron myöhemmin lisää.

Kaikista ei tarvitse tulla viuluvirtuoosia. Viulunsoitto tuottaa suurta mielihyvää, vaikka tyytyisi siihen, että viulunsoitto on antoisa harrastus.

Älä siis anna kenenkään tai minkään tappaa innostustasi viulunsoittoon. Ihmiset nauttivat erilaisten rajojen asettamisesta. Toki matemaattiset tosiasiat ja tilastot pitävät monilta osin paikkaansa, mutta aina on niitä, jotka ovat rikkoneet rajoja, ja sinä voit olla yksi heistä. Ihminen saa yllättävän paljon aikaiseksi sellaisen harrastuksen parissa, josta hän nauttii ja jonka eteen hän on valmis tekemään töitä.

Viulusta voi tulla ikuinen ystäväsi. Viulu on minulle ikuinen ystävä.

Viulun olkatuki


Melkein kaikki viulistit käyttävät viulussaan jonkinlaista olkatukea. Kaikki eivät olkatukea tarvitse, mutta peruslähtökohta on se, että olkatukea kannattaa kokeilla. Esimerkiksi minulle viulun soittaminen ilman olkatukea on lähes mahdotonta.

Monet viulistien fyysiset vaivat johtuvat väärästä soittoasennosta. Soittoasentoon vaikuttavat useat eri tekijät, mutta yksi niistä on olkatuki. Yksilöllinen ja oikean korkuinen olkatuki auttaa välttämään niskan jännitystä, joka johtuu viulun paikallaan pitämisestä.

Lapsena soitin viulua, jossa oli olkatuki, joka kiinnitettiin viuluun kuminauhoilla. Kuminauhallisen olkatuen huonoin puoli oli se, ettei sen korkeutta voinut säätää. Tulin kuitenkin kohtalaisen hyvin toimeen senkin olkatuen kanssa. Nyt minulla on säädettävä ja erittäin laadukas Kun-merkkinen olkatuki, johon olen ollut todella tyytyväinen.

Jotkut käyttävät viulun ja hartian välissä tyynyä tai taiteltua pyyhettä. En siis voi antaa yksityiskohtaista ohjetta siitä, millainen olkatuki kullekin soittajalle sopii, koska olkatuen valinta on aina yksilöllistä. Silti uskon, että säädettävä perustuki sopii suurimmalle osalle soittajista. Esimerkiksi oma Kun-merkkinen tukeni on malli, jonka korkeutta ja kallistuskulmaa pystyy säätämään soittajan yksilölliseen tarpeeseen sopivaksi.

Olkatuki mukailee olkapään muotoja ja mahdollistaa hyvän kontaktin viulun ja hartian välille. Olkatuki nostaa viulua lähemmäksi leukaa, jolloin viulun asettaminen paikalleen onnistuu päätä kääntämällä ja niskaa rentouttamalla.

Oikea olkatuen materiaali antaa pitoa, joka estää vaatetta vasten liukasta viulua luisumasta alaspäin. Kun viulu olkatuen avulla pysyy kevyesti paikallaan, myös soittoasento pysyy helpommin oikeana ja rentona.

Olkatukien valikoima on laaja. Eri kokoisten tyynyjen ja pehmusteiden lisäksi tarjolla on erilaisia olkatukia, joiden korkeutta ja kulmaa on helppo säätää. Joitakin olkatukia voi taivuttaa soittajan kehon muotoa mukailevaksi.

Tärkeintä olkatuen valinnassa on tuen istuvuus, mukavuus ja toimivuus. Olkatuen pitäisi olla yhdessä leukatuen kanssa korkeudeltaan kaulan pituutta vastaava. Liian korkea olkatuki kääntää soittajan leuan ylös, jolloin niska ja kaula jännittyvät. Olkatuki ei siis saisi tarpeettomasti nostaa viulua ylöspäin, koska silloin jousikäsikin nousee liian korkealle. Liian matala olkatuki voi myös aiheuttaa ongelmia. Lyhytkaulaiselle viulistille saattaa riittää tueksi matala tyyny.

Aivan pienten lasten olkatukea valittaessa on tärkeää varmistaa, että tuki on mukava. Aikuisten mallia oleva olkatuki voi olla pikkulapselle liian korkea ja kova. Jotkut muovailevat vaahtomuovin palasesta tuen lapsen olkapäälle. Jos ostat lapsen olkatuen musiikkikaupasta, varmista ainakin, että olkatuki on samaa kokoa kuin viulu. Kouluikäiselle lapselle yllä olevan kuvan mallinen olkatuki yleensä soveltuu hyvin, kun se vain on lapsen viulun kokoa.

Soitin Laineelta löytyy laajahko valikoima viulun olkatukia sekä lapsille että aikuisille. Itselläni on samantyyppinen olkatuki kuin yllä olevan Soitin Laineen kuvan "Kun Original" -olkatuki. Kun-olkatukia löytyy monenlaisia. Voit valita esimerkiksi olkatuen, jossa on taittuvat jalat.

Itselläni ei ole kokemusta muiden säädettävien tukien kuin Kun-tuen käyttämisestä, mutta musiikkikaupoista ja viulunrakentajilta saat tietoa myös muista mahdollisuuksista. Jos sinulla on erityisen pitkä kaula, saatat tarvita erikoisvalmisteisen olkatuen. Joudut myös miettimään, millainen leukatuen ja olkatuen yhdistelmä on sinulle sopivin. Itselläni on niin sanottu normaalikokoinen kaula, ja siksi minulle on mainiosti sopinut tavallinen säädettävä olkatuki, jonka jalkojen korkeutta voi siis säätää. Toisinaan säädän tuen jalkoja hiukan soittopäivän tuntuman mukaan.

Kun laitat olkatukea paikalleen, ole varovainen, ettet pudota viulua. Olen kerännyt sinulle kolme videota, jotka liittyvät olkatukeen. Videot ovat englanninkielisiä, mutta vaikket osaisikaan englantia, näet kuinka olkatuki asetetaan paikalleen ja mitä hyötyä tuesta on soittoasennon suhteen.

Tästä Youtube-videosta näet, miten olkatuki vaikuttaa soittoasentoon.

Tässä Youtube-videossa näet erikoisvalmisteisen olkatuen ja saat tietoa olkatuesta.

Tästä ehow videosta näet yhden tavan asettaa olkatuki paikalleen. Itselläni on muuten aivan samanlainen olkatuki, mutta siitä puuttuvat videolla esitellyn olkatuen taittuvat jalat.

Viulun leukatuki


Viulun soittoasentoon vaikuttavat useat eri tekijät. Viulun leukatuki on yksi niistä viulun osista, joka vaikuttaa soittoasentoon ja soittomukavuuteen. Jos et tiedä, missä kohdin viulua on leukatuki, katso täältä kuva viulun osista ja kohta 14, leukatuki.

Leukatuki on useimmiten valmiiksi kiinnitetty viuluun, kun ostat viulun musiikkikaupasta. Kun ostin viimeisimmän oman viuluni musiikkikaupasta, viulun leukatuki oli valmiiksi sellainen, joka soveltui minulle. Monesti leukatuki kuitenkin joudutaan säätämään tai vaihtamaan kullekin soittajalle sopivaksi.

Kun lapsena soitin viulua, en edes tiennyt, että leukatuen vaihtamisesta voisi olla hyötyä parhaan mahdollisen soittoasennon löytämiseen. Toki soittoasentoni oli perustaltaan hyvä johtuen siitä, että minulla oli kaksi erityisen pätevää viulunsoiton opettajaa. Nykyään viulun soittoasennosta keskustellaan monipuolisemmin kuin minun lapsuudessani ja nuoruudessani. Omalla kohdallani keskityttiin enimmäkseen oikeaan soittotekniikkaan. Nykyään kiinnitetään enemmän huomiota myös lämmittelyyn, lihashuoltoon, rentoutukseen ja leuka- sekä olkatukien suhteisiin ja ominaisuuksiin. Näistä asioista kerron yksityiskohtaisesti myöhemmin.

Nykyinen leukatuki on usein kieltenpitimen vasemmalla puolella, jolloin soittaja päätä kääntämällä ja niskan rentouttamalla asettaa viulun paikalleen leukaperäänsä vasten. Leukatuen tärkein tehtävä on auttaa pitämään viulu paikallaan silloinkin, kun vasen käsi vaihtaa asemaa viulun kaulalla. Leukatuen merkitys korostuukin asemanvaihdoissa, joihin aloittelija ei aivan heti tutustukaan. Viulun ei tarvitse pysyä koko ajan paikallaan samassa asennossa. Viulun asento elääkin soittajan liikkeiden mukaan. Soittoasennosta kerron myöhemmin lisää videolinkkien kera.

Leukatuen valinnassa tärkeintä on leukatuen istuvuus ja mukavuus, mikä selviää kokeilemalla. Muun muassa kunkin soittajan leuan malli ja kaulan korkeus vaikuttavat leukatuen valintaan ja tuen sijoittamiseen. Leukatuen sopivuuden voi parhaiten saada selville vasta sitten, kun viuluun on kiinnitetty myös olkatuki, josta kerron yksityiskohtaisesti seuraavassa kirjoituksessani.

Omalla kohdallani olen huomannut, että kun olkatukeni on oikeanlainen ja oikealla korkeudella, leukatuen mallilla tai korkeudella ei ole juuri merkitystä. Nämä asiat ovat kuitenkin niin yksilöllisiä, että monille soittajille leukatuen vaihtamisesta tai säätämisestä on todellista hyötyä. Jotkut harvat eivät käytä leukatukea ollenkaan, mutta sellaisia soittajia en itse ole tavannut. Olkatuki varsinkaan ei ole kaikille tarpeellinen, mutta itse en voisi soittaa yhtä laulua pidempään ilman kumpaakaan tukea. Soittaminen ilman leuka- tai olkatukea on raskasta ja pitkän päälle kivuliasta. Suurin osa viulisteista käyttää molempia tukia jossakin muodossa.

Leukatuki ei saisi liikaa painaa soittajan kaulaa tai luuta vasten. Leukatuki ei saa myöskään nostaa leukaa ylös.

Leukatuen vaihtaminen voi tulla kysymykseen myös soittimen ja leukatuen vanhetessa tai rikkoontuessa. Leukatuki kannattaa hankkia esimerkiksi ammattitaitoisen viulunrakentajan kautta, koska viulunrakentaja osaa sijoittaa viuluusi oikeanlaisen leukatuen oikeaan kohtaan. Viulunrakentajien yhteystietoja löydät Viulublogini linkeistä oikealta sivustalta. Laadukkaista musiikkikaupoista voi myös löytyä asiantuntija, joka auttaa sinua valitsemaan oikeanlaisen leukatuen.

Leukatukia on monenlaisia. Oma leukatukeni on perinteisesti puinen, mutta jotkut käyttävät myös muovisia tai pehmusteisia leukatukia. Viulunrakentajilta löytyy myös kauniit ja uniikit leukatuet.

Jos osaat itse sijoittaa ja asentaa leukatuen, voit ostaa sen myös netistä. Leukatukia myy esimerkiksi MILLBROOK MUSIIKKI OY osastossa jousisoittimet, muut tarvikkeet, leukatuet, olkatuet. Kuvan leukatuki on CREMONA 4/4 EBONY. Tämä Cremona-leukatuki maksaa tällä hetkellä 29 euroa.