Viulu rakennetaan noin 70 eri osasta, jotka liimataan yhteen. Viulunrakentajat tuntevat viulun osat tavallista tarkemmin; itse keskityn nyt esittelemään ne viulun osat, jotka viulusta näkyvät ulospäin ja jotka jokaisen viulistin on hyvä tietää.
Olen numeroinut kuvaani tärkeimmät viulun osat. Viulun kuvaa napsauttamalla näet viulun osat suurempina kuin tässä. Niistä viulun osista, jotka ensisijaisesti vaikuttavat soittajan arkeen, kerron tietoa muita osia yksityiskohtaisemmin.
1. Kierukka
2. Tappikotelo
Tappikoteloon tutustut tarkemmin viulua virittäessäsi ja silloin, kun mahdollisesti itse vaihdat viulun kielet.
3. Viritystapit, joiden avulla viulu viritetään.
4. Satula
5. Kaula
Viulua soittaessasi vasen kätesi kannattelee viulua niin, että kätesi koskettaa viulun kaulaa etusormen tyvinivelellä ja peukalolla. Älä purista viulun kaulaa vaan pidä kosketus kevyenä.
6. Otelauta eli sormilauta
7. Viulun kielet
Vasemmalta lähtien ensimmäinen paksuin ja matalin kieli on G-kieli, seuraava on D-kieli, sitten A-kieli ja oikealla ohut ja korkein E-kieli.
8. Reunakouru ja upotusnauha
9. Pönkkä eli äänipinna
Kun kurkistat tästä aukosta viulun sisälle, näet pönkän eli äänipinnan, jota ilman viulu ei voi soida kunnolla. Jos vaihdat viulun kielet tai tapit, pönkkä saattaa kaatua. Kun irroitat ja vaihdat yhden tapin tai kielen kerrallaan, pönkkä pysyy paikallaan. Minulla pönkkä ei ole kertaakaan kaatunut, mutta jos epäilet, että et suoriudu kielten tai tappien vaihtamisesta itse, kannattaa se jättää ammattilaisen tehtäväksi esimerkiksi musiikkikaupassa. Jos pönkkä kaatuu, viulua ei saa virittää, koska viuluun saattaa tulla halkeama, jonka korjaaminen voi olla hankalaa ja kallista. Pönkkää koskevissa ongelmissa on viisainta kääntyä viulunrakentajan puoleen.
10. F-aukko, joita viulussa on siis kaksi.
11. Talla eli kielisilta
12. E-kielen pikaviritin
Viulun voi pikavirittimellä virittää nopeammin ja helpommin kuin viritystappien avulla silloin, kun viulun perusvire on kunnossa. Pikaviritintä voi halutessaan käyttää muissakin kuin E-kielessä.
13. Kieltenpidin
14. Leukatuki
Viulussa on leukatuki ja lisäosana olkatuki (ei kuvassa), joiden avulla viulun kannattelu onnistuu niin, että vasemman käden ei tarvitse puristaa viulun kaulaa, ja viulu pysyy paikoillaan. Leukatuki auttaa oikean soittoasennon löytämisessä. Sekä leuka- että olkatuen merkityksestä kerron myöhemmin lisää.
15. Nuppi
Näiden viulun osien lisäksi esimerkiksi viulun kaikukoppa on n. 35 cm pitkä. Kaikukopan kansi ja pohja ovat hiukan kuperia, ja ne valmistetaan kahdesta osasta. Viulun kansi on se osa, jota usein pidetään viulun kauneimpana osana. Se on myös viulun ulkonäköä hallitseva osa.
Itse ajattelen, että viulun kansi on viulun massu ja pohja viulun selkä, mutta viulun pohjassa on kyllä posket, jotka tämän teoriani mukaan olisivat eksyneet aika hassuun paikkaan;)
Tavallisesti viulun kaikukopan kansi on kuusta ja pohja vaahteraa. Viulun sisällä sijaitsevat äänipinna ja bassopalkki ovat myös kuusta. Eebenpuusta valmistettu otelauta kiinnittyy kaulaan ja päättyy vaahterasta tehtyyn kierukkaan.
Jos sinua kiinnostaa viulun osat viulunrakentajan näkökulmasta, lisätietoa löydät Viulunrakentajat.net sivustolta.