Sormitus eli sormijärjestys on eri soitinten soittamisessa käytettävä järjestelmä. Viulua soitettaessa vasemman käden sormia liikutellaan viulun otelaudalla suunnitellussa järjestyksessä.
Sormitukset ovat viulunsoitossa tärkeitä. Sormituksia laaditaan tai käytetään eri sävelteosten ja sovitusten vaatimusten mukaisesti. Jokainen soittaja voi laatia itselleen omat yksilölliset sormitukset, ja toisaalta taas esimerkiksi orkesterissa käytetään monin osin yhteisiä sormituksia, jotka on sovittu kapellimestarin toiveiden ja äänenjohtajan teknisten valintojen pohjalta. Sormitukset vaihtuvat eri asemissa ja eri sävellajeissa riippuen siitä, missä kohdin otelautaa soitetaan, käytetäänkö vapaita kieliä jne. Sormitukset ovat laaja aihealue. Seuraavassa esittelen sormituksen alkeita.
Aloittelijan nuotit on merkitty selkeillä perussormituksilla numeroilla 1 - 4. Etusormi on numero 1. Keskisormi on numero 2. Nimetön sormi on numero 3. Pikkurilli on numero 4. Jokaista nuottia ei merkitä erikseen turhan toiston takia.
Aloittelijan on opittava ensin perussormitukset. Perussormitukset toimivat jokaisen soittajan soittamisen perustana. Sormitusten muuttaminen tulee ajankohtaiseksi myöhemmin, kun haetaan erilaisia sävyjä ja soitetaan eri asemissa. Aloittelijankin sormitusta saatetaan toisinaan hiukan muuttaa, mutta sen tekee viulunsoiton opettaja, jos hän näkee sormituksen muuttamiselle teknisistä syistä erityistä tarvetta.
Ensimmäinen asema tarkoittaa käden sijoittumista otelaudan alkupäähän. Aloittelija soittaa ensimmäisessä asemassa, jossa hyödynnetään paljon vapaita kieliä, jotka on helppo soittaa ja jotka nuoteissa merkitään numerolla 0. Aina vapaan kielen sormitusta ei erikseen merkitä. Joskus esimerkiksi nuotti A, joka on tarkoitettu soitettavaksi D-kielen sormituksella 4 (= A), voidaan soittaa sormituksella 0 eli vapaa A-kieli. Tämä on sellainen sormitusmuutos, johon aloittelijakin usein tutustuu viulutunneilla.
Jotkut aloittelijan viulukoulut alkavat pelkkien vapaiden kielien soittamisella. Ensimmäiset harjoitukset, joissa käytetään sormia, ovat harjoituksia, joita soitetaan sormituksilla 1 tai 2. Soitetaan siis nuotteja, joissa käytetään etu- ja keskisormea.
Neljäs sormi eli pikkurilli on heikoin sormi ja sitä joutuu hiukan kurottamaan omalle paikalleen. Pikkurilliä on vahvistettava vähitellen. Monestakin syystä neljännen sormen käyttö on vaikeinta; ole siis kärsivällinen neljännen sormen kanssa. Neljäs sormi, etenkin jos se on erityisen pieni (kuten minulla), saattaa myös toisinaan osua kielten väliin. Ajan kanssa pääsin eroon tuosta ongelmasta. Viulu ei aluksi soi puhtaasti, mutta harjoitus tekee mestarin. Neljännen sormen tuottamaa säveltä kannattaakin verrata seuraavaan vapaaseen kieleen, joka on sama sävel. Monissa harjoituksissa soitetaankin peräkkäin 4. sormen tuottamaa säveltä ja seuraavaa vapaata kieltä, jotta soittaja voi tarkkailla, soittaako hän puhtaasti.
Minulla on kitaristiystäviä, jotka toivoisivat viulussa olevan samanlaiset nauhat kuin kitarassa. Kitaristit kieltämättä pääsevät tuossa asiassa helpommalla kuin viulistit, koska kitaran otelaudassa on selkeät paikat eli nauhat eri sävelille. Mutta viulistikin oppii kuulemaan, koska sormi on oikeassa kohdassa. Ja viulun otelauta toimii samalla periaatteella kuin kitarankin otelauta. Viulussakin jokaiselle sävelelle on oma paikkansa. Sormien oikeat paikat jäävät mieleen harjoituksia ja asteikkoja toistamalla.
Jotkut viulunsoiton opettajat merkitsevät lapselle ensimmäisillä soittotunneilla taululiidulla oikeat kohdat otelautaan tai käyttävät muita merkkejä. Myös aikuiset aloittelijat saattavat käyttää erilaisia merkkejä kuten tarroja, teippejä tai lankoja. Kannattaa miettiä tarkkaan, mitä merkkejä käyttää, etteivät otelauta tai kielet vahingoitu. En voi suositella mitään näistä keinoista, koska en ole itse niitä edes lapsena käyttänyt. Merkkejä ei ole muutenkaan tarvetta käyttää, jos keskityt harjoittamaan oikeaa sormitusta. Muutenkin kannattaa totuttaa itsensä kuuntelemaan soiton puhtautta, koska tuota taitoa viulisti tarvitsee aina. Minulla on onneksi ollut aina tarkka sävelkorva. Siksi puhtaasti soittaminen ei ole minulle ollut kovin vaikea asia, mutta pikkurillin kurottaminen oikeaan kohtaan vaati lapsena aluksi paljon työtä.
Yllä olevassa kuvassa on sinulle piirtämäni sormitustaulukko, josta näet kaikki aloittelijalle tärkeät sormitukset. Sormet ovat matalia tai korkeita riippuen siitä, missä sävellajissa soitat. Jos sävellyksessä on ylennyksiä tai alennuksia, sormi voi olla matala tai korkea (pianossa mustat koskettimet hoitavat saman asian). Jokaiselle eri sävellajille tai laululle voidaan myös piirtää oma taulukko, jossa näkyy erikseen se, että tässä sävellyksessä käytetään vaikkapa A-kielellä matalaa 2. sormea. Esimerkiksi Usman Iloinen viuluniekka -sarja sisältää sormituskuvia eri sävellajeissa soitettaville lauluille tai asteikoille.
Myös viululle on olemassa tabulatuureja eli soitto-ohjeita niitä soittajia varten, jotka eivät osaa nuotteja.
Viulublogini YouTube-kanavalta Violin Videos löytyy Violinlabin video, jossa näytetään hidastettuna vasemman käden sormien asettuminen viulun otelaudalle.
Samasta aiheesta on kanavallani ProfessorV:n videot Violin Lesson 5 ja Violin Lesson 6.
Videoissa (kestot noin 3 - 7 minuuttia) opetetaan englannin kielellä. Saat asiasta enemmän irti, jos osaat englantia, mutta perusideat saat selville katsomalla videot. Olennaista on sormien pyöreys, etteivät sormet lukkiudu ja hankaloita soittamista. Pikkurillin ei tarvitse olla yhtä pyöreänä kuin muiden sormien. Sormille on muitakin asentoja, mutta aloittelijan on tärkeää oppia ensin perusasennot.