Ilya Grubert

Ilya Grubert (Илья Груберт) on viulisti, jonka syntymäkaupunki on Riga. Ilya Grubert aloitti opintonsa E. Darzinin musiikkikoulussa. Erittäin lahjakas nuori Grubert jatkoi 14-vuotiaana viulunsoiton opintojaan kuuluisien venäläisten opettajien, Yuri Yankelevich ja Zinaida Gilel, johdolla. Myöhemmin Ilya Grubert opiskeli viulunsoittoa Moskovan Konservatoriossa opettajanaan viuluvirtuoosi Leonid Kogan.

Kansainvälinen Jean Sibelius -viulukilpailu oli ensimmäinen kilpailu, jossa Ilya Grubert (Neuvostoliitto) vuonna 1975 sai kansainvälistä menestystä saavutettuaan kilpailussa toisen palkinnon. Vuonna 1978 Ilya Grubert voitti ensimmäisen palkinnon sekä Genovan Paganini-kilpailussa että Moskovan Tshaikovski-kilpailussa.

Ilya Grubert on arvostettu viulisti, jonka ura on ollut menestys. Ilya Grubert on esiintynyt useiden tunnettujen orkesterien solistina ja konsertoinut sekä opettanut ympäri maailmaa. Ilya Grubert asuu ja opettaa Hollannissa.

Ilya Grubert on esiintynyt usein Suomessa. Jos sinulla on tilaisuus poiketa Sibelius-Akatemiassa (Pohjoinen Rautatiekatu 9, 00100 Helsinki) 02.02.2010 - 03.02.2010, pääset nauttimaan viuluvirtuoosin mestarikurssista. Ilya Grubertin Mestarikurssi Viulisteille on Sibelius-Akatemian tilaisuus, johon on vapaa pääsy. Lisätietoa mestarikurssista saat Sibelius-Akatemiasta.

Lisätietoa Ilya Grubertista löydät viulistin viralliselta kotisivulta.

Voit myös halutessasi katsoa ja kuunnella YouTube-videon, jolla viulistit Илья Груберт ja Ахан Меирбеков esittävät kauniin dueton (kuvassa yllä Meirbekov ja Grubert).

Viulistin ikä

Tavallisesti maailman parhaat viulistit ovat aloittaneet viulunsoiton alle kouluikäisinä. Monet viulunsoiton opettajat ajattelevat, että viulunsoitto olisi hyvä aloittaa 4 - 7-vuotiaana. Jotkut lapset soittavat viulua jo 2-vuotiaana. Jos vanhemmat aikovat lapsestaan huippuviulistia, kova kilpailu vaatiikin usein viulunsoiton aloittamista aikaisin. Pieni lapsi myös omaksuu uudet tiedot ja taidot nopeasti, ja haasteellinen soitin, kuten viulu, vaatii tavallista enemmän harjoitusta.

Itse aloitin viulunsoiton 9-vuotiaana yksityistunneilla. Silloinen viulunsoiton opettajani (tunnettu viulupedagogi) sanoi, että aloitusikäni oli sopiva. Minulle viulunsoiton aloitusikä ei koskaan muodostunut ongelmaksi, vaan ongelmat alkoivat siitä, kun siirryin opiskelemaan musiikkiopistoon, jonka opettaja ei sopinut minun persoonalleni. Tavallisesti musiikkiopisto on soittajalle hyvä valinta, mutta omalla kohdallani kaikki ei sujunut niin hyvin kuin olisi voinut olettaa sillä perusteella, että pääsin musiikkiopistoon sisälle huippupisteillä. Toisaalta täytyy muistaa, että jokainen viulisti, oli hän minkä ikäinen tahansa, kohtaa jonkinasteisia ongelmia matkallaan taitavaksi soittajaksi.

Mielipiteet viulistin ikään liittyvistä asioista vaihtelevat, mutta yleisesti ollaan aivan perustellusti sitä mieltä, että viulun soittaminen tulisi aloittaa viimeistään 10 - 12-vuotiaana ja mieluiten alle kouluikäisenä, jos vanhemmat toivovat lapselleen korkeatasoista viulistin ammattia.

Keskustelu oikeasta aloitusiästä toisinaan harhauttaa luulemaan, että viulunsoittoa ei voi aloittaa teini-ikäisenä tai aikuisena. Viulunsoiton voi aloittaa koska tahansa, se ei ole koskaan liian myöhäistä. Tiedän aikuisia, jotka ovat aloittaneet viulunsoiton keski-ikäisinä, ja he ovat oppineet soittamaan viulua todella hyvin. Vaikka olisit mielestäsi kuinka vanha, muista, että tärkeintä on halu oppia soittamaan.

Jos tunnettu viulisti on noussut huipulle vaikkapa 20-vuotiaana soitettuaan viulua esimerkiksi 15 vuotta, aikuinen viulunsoiton aloittaja voi siitä päätellä, ettei hän itse todennäköisesti päädy viuluvirtuoosiksi, mutta se ei tarkoita sitä, etteikö aikuisena viulunsoiton aloittaneesta voisi tulla hyvää viulistia.

Musikaalisen ja ahkerasti harjoittelevan viulistin on mahdollista noin viidessä vuodessa hankkia kohtalaisen hyvä soittotaito. Vuosi tai kaksi soittamista tuo jo itselle sellaisen tunteen, että minähän soitan jotakin jo ihan kivasti. Kymmenen vuotta voi jo tehdä ihmeitä viulistille. Aikuisena viulunsoiton aloittanut voi nauttia täysillä osaamisestaan ja soittaa viulua jopa ammatikseen, jos taidot ja uskallus riittävät, koska viulisteja kaivataan hyvin monenlaisissa orkestereissa ja muissa kokoonpanoissa, joissa ei aina vaadita huipputasoa. Aikuinenkin voi halutessaan suorittaa myös tutkintoja, joista kerron myöhemmin lisää.

Kaikista ei tarvitse tulla viuluvirtuoosia. Viulunsoitto tuottaa suurta mielihyvää, vaikka tyytyisi siihen, että viulunsoitto on antoisa harrastus.

Älä siis anna kenenkään tai minkään tappaa innostustasi viulunsoittoon. Ihmiset nauttivat erilaisten rajojen asettamisesta. Toki matemaattiset tosiasiat ja tilastot pitävät monilta osin paikkaansa, mutta aina on niitä, jotka ovat rikkoneet rajoja, ja sinä voit olla yksi heistä. Ihminen saa yllättävän paljon aikaiseksi sellaisen harrastuksen parissa, josta hän nauttii ja jonka eteen hän on valmis tekemään töitä.

Viulusta voi tulla ikuinen ystäväsi. Viulu on minulle ikuinen ystävä.

Viulun olkatuki

Melkein kaikki viulistit käyttävät viulussaan jonkinlaista olkatukea. Kaikki eivät olkatukea tarvitse, mutta peruslähtökohta on se, että olkatukea kannattaa kokeilla. Esimerkiksi minulle viulun soittaminen ilman olkatukea on lähes mahdotonta.

Monet viulistien fyysiset vaivat johtuvat väärästä soittoasennosta. Soittoasentoon vaikuttavat useat eri tekijät, mutta yksi niistä on olkatuki. Yksilöllinen ja oikean korkuinen olkatuki auttaa välttämään niskan jännitystä, joka johtuu viulun paikallaan pitämisestä.

Lapsena soitin viulua, jossa oli olkatuki, joka kiinnitettiin viuluun kuminauhoilla. Kuminauhallisen olkatuen huonoin puoli oli se, ettei sen korkeutta voinut säätää. Tulin kuitenkin kohtalaisen hyvin toimeen senkin olkatuen kanssa. Nyt minulla on säädettävä ja erittäin laadukas Kun-merkkinen olkatuki, johon olen ollut todella tyytyväinen.

Jotkut käyttävät viulun ja hartian välissä tyynyä tai taiteltua pyyhettä. En siis voi antaa yksityiskohtaista ohjetta siitä, millainen olkatuki kullekin soittajalle sopii, koska olkatuen valinta on aina yksilöllistä. Silti uskon, että säädettävä perustuki sopii suurimmalle osalle soittajista. Esimerkiksi oma Kun-merkkinen tukeni on malli, jonka korkeutta ja kallistuskulmaa pystyy säätämään soittajan yksilölliseen tarpeeseen sopivaksi.

Olkatuki mukailee olkapään muotoja ja mahdollistaa hyvän kontaktin viulun ja hartian välille. Olkatuki nostaa viulua lähemmäksi leukaa, jolloin viulun asettaminen paikalleen onnistuu päätä kääntämällä ja niskaa rentouttamalla.

Oikea olkatuen materiaali antaa pitoa, joka estää vaatetta vasten liukasta viulua luisumasta alaspäin. Kun viulu olkatuen avulla pysyy kevyesti paikallaan, myös soittoasento pysyy helpommin oikeana ja rentona.

Olkatukien valikoima on laaja. Eri kokoisten tyynyjen ja pehmusteiden lisäksi tarjolla on erilaisia olkatukia, joiden korkeutta ja kulmaa on helppo säätää. Joitakin olkatukia voi taivuttaa soittajan kehon muotoa mukailevaksi.

Tärkeintä olkatuen valinnassa on tuen istuvuus, mukavuus ja toimivuus. Olkatuen pitäisi olla yhdessä leukatuen kanssa korkeudeltaan kaulan pituutta vastaava. Liian korkea olkatuki kääntää soittajan leuan ylös, jolloin niska ja kaula jännittyvät. Olkatuki ei siis saisi tarpeettomasti nostaa viulua ylöspäin, koska silloin jousikäsikin nousee liian korkealle. Liian matala olkatuki voi myös aiheuttaa ongelmia. Lyhytkaulaiselle viulistille saattaa riittää tueksi matala tyyny.

Aivan pienten lasten olkatukea valittaessa on tärkeää varmistaa, että tuki on mukava. Aikuisten mallia oleva olkatuki voi olla pikkulapselle liian korkea ja kova. Jotkut muovailevat vaahtomuovin palasesta tuen lapsen olkapäälle. Jos ostat lapsen olkatuen musiikkikaupasta, varmista ainakin, että olkatuki on samaa kokoa kuin viulu. Kouluikäiselle lapselle yllä olevan kuvan mallinen olkatuki yleensä soveltuu hyvin, kun se vain on lapsen viulun kokoa.

Soitin Laineelta löytyy laajahko valikoima viulun olkatukia sekä lapsille että aikuisille. Itselläni on samantyyppinen olkatuki kuin yllä olevan Soitin Laineen kuvan "Kun Original" -olkatuki. Kun-olkatukia löytyy monenlaisia. Voit valita esimerkiksi olkatuen, jossa on taittuvat jalat.

Itselläni ei ole kokemusta muiden säädettävien tukien kuin Kun-tuen käyttämisestä, mutta musiikkikaupoista ja viulunrakentajilta saat tietoa myös muista mahdollisuuksista. Jos sinulla on erityisen pitkä kaula, saatat tarvita erikoisvalmisteisen olkatuen. Joudut myös miettimään, millainen leukatuen ja olkatuen yhdistelmä on sinulle sopivin. Itselläni on niin sanottu normaalikokoinen kaula, ja siksi minulle on mainiosti sopinut tavallinen säädettävä olkatuki, jonka jalkojen korkeutta voi siis säätää. Toisinaan säädän tuen jalkoja hiukan soittopäivän tuntuman mukaan.

Kun laitat olkatukea paikalleen, ole varovainen, ettet pudota viulua. Olen kerännyt sinulle kolme videota, jotka liittyvät olkatukeen. Videot ovat englanninkielisiä, mutta vaikket osaisikaan englantia, näet kuinka olkatuki asetetaan paikalleen ja mitä hyötyä tuesta on soittoasennon suhteen.

Tästä Youtube-videosta näet, miten olkatuki vaikuttaa soittoasentoon.

Tässä Youtube-videossa näet erikoisvalmisteisen olkatuen ja saat tietoa olkatuesta.

Tästä ehow videosta näet yhden tavan asettaa olkatuki paikalleen. Itselläni on muuten aivan samanlainen olkatuki, mutta siitä puuttuvat videolla esitellyn olkatuen taittuvat jalat.

Viulun leukatuki

Viulun soittoasentoon vaikuttavat useat eri tekijät. Viulun leukatuki on yksi niistä viulun osista, joka vaikuttaa soittoasentoon ja soittomukavuuteen. Jos et tiedä, missä kohdin viulua on leukatuki, katso täältä kuva viulun osista ja kohta 14, leukatuki.

Leukatuki on useimmiten valmiiksi kiinnitetty viuluun, kun ostat viulun musiikkikaupasta. Kun ostin viimeisimmän oman viuluni musiikkikaupasta, viulun leukatuki oli valmiiksi sellainen, joka soveltui minulle. Monesti leukatuki kuitenkin joudutaan säätämään tai vaihtamaan kullekin soittajalle sopivaksi.

Kun lapsena soitin viulua, en edes tiennyt, että leukatuen vaihtamisesta voisi olla hyötyä parhaan mahdollisen soittoasennon löytämiseen. Toki soittoasentoni oli perustaltaan hyvä johtuen siitä, että minulla oli kaksi erityisen pätevää viulunsoiton opettajaa. Nykyään viulun soittoasennosta keskustellaan monipuolisemmin kuin minun lapsuudessani ja nuoruudessani. Omalla kohdallani keskityttiin enimmäkseen oikeaan soittotekniikkaan. Nykyään kiinnitetään enemmän huomiota myös lämmittelyyn, lihashuoltoon, rentoutukseen ja leuka- sekä olkatukien suhteisiin ja ominaisuuksiin. Näistä asioista kerron yksityiskohtaisesti myöhemmin.

Nykyinen leukatuki on usein kieltenpitimen vasemmalla puolella, jolloin soittaja päätä kääntämällä ja niskan rentouttamalla asettaa viulun paikalleen leukaperäänsä vasten. Leukatuen tärkein tehtävä on auttaa pitämään viulu paikallaan silloinkin, kun vasen käsi vaihtaa asemaa viulun kaulalla. Leukatuen merkitys korostuukin asemanvaihdoissa, joihin aloittelija ei aivan heti tutustukaan. Viulun ei tarvitse pysyä koko ajan paikallaan samassa asennossa. Viulun asento elääkin soittajan liikkeiden mukaan. Soittoasennosta kerron myöhemmin lisää videolinkkien kera.

Leukatuen valinnassa tärkeintä on leukatuen istuvuus ja mukavuus, mikä selviää kokeilemalla. Muun muassa kunkin soittajan leuan malli ja kaulan korkeus vaikuttavat leukatuen valintaan ja tuen sijoittamiseen. Leukatuen sopivuuden voi parhaiten saada selville vasta sitten, kun viuluun on kiinnitetty myös olkatuki, josta kerron yksityiskohtaisesti seuraavassa kirjoituksessani.

Omalla kohdallani olen huomannut, että kun olkatukeni on oikeanlainen ja oikealla korkeudella, leukatuen mallilla tai korkeudella ei ole juuri merkitystä. Nämä asiat ovat kuitenkin niin yksilöllisiä, että monille soittajille leukatuen vaihtamisesta tai säätämisestä on todellista hyötyä. Jotkut harvat eivät käytä leukatukea ollenkaan, mutta sellaisia soittajia en itse ole tavannut. Olkatuki varsinkaan ei ole kaikille tarpeellinen, mutta itse en voisi soittaa yhtä laulua pidempään ilman kumpaakaan tukea. Soittaminen ilman leuka- tai olkatukea on raskasta ja pitkän päälle kivuliasta. Suurin osa viulisteista käyttää molempia tukia jossakin muodossa.

Leukatuki ei saisi liikaa painaa soittajan kaulaa tai luuta vasten. Leukatuki ei saa myöskään nostaa leukaa ylös.

Leukatuen vaihtaminen voi tulla kysymykseen myös soittimen ja leukatuen vanhetessa tai rikkoontuessa. Leukatuki kannattaa hankkia esimerkiksi ammattitaitoisen viulunrakentajan kautta, koska viulunrakentaja osaa sijoittaa viuluusi oikeanlaisen leukatuen oikeaan kohtaan. Viulunrakentajien yhteystietoja löydät Viulublogini linkeistä oikealta sivustalta. Laadukkaista musiikkikaupoista voi myös löytyä asiantuntija, joka auttaa sinua valitsemaan oikeanlaisen leukatuen.

Leukatukia on monenlaisia. Oma leukatukeni on perinteisesti puinen, mutta jotkut käyttävät myös muovisia tai pehmusteisia leukatukia. Viulunrakentajilta löytyy myös kauniit ja uniikit leukatuet.

Jos osaat itse sijoittaa ja asentaa leukatuen, voit ostaa sen myös netistä. Leukatukia myy esimerkiksi MILLBROOK MUSIIKKI OY osastossa jousisoittimet, muut tarvikkeet, leukatuet, olkatuet. Kuvan leukatuki on CREMONA 4/4 EBONY. Tämä Cremona-leukatuki maksaa tällä hetkellä 29 euroa.