Viulukotelo

Viulun oikea säilytys on tärkeä asia. Viulu kannattaa säilyttää ja kuljettaa hyvässä viulukotelossa. Ilmatiivis viulukotelo on paras vaihtoehto.

Äärilämpötilat tai nopeat lämpötilan vaihtelut eivät tee hyvää viululle. Viulua olisi säilytettävä mahdollisimman tasaisessa lämpötilassa. Aina se ei tietenkään ole mahdollista, koska viulua joutuu kuljettamaan hyvin erilaisissa sääolosuhteissa. Varsinkin siitä syystä kannattaa hankkia laadukas viulukotelo.

Kun kosteus- ja lämpöolosuhteet vaihtelevat, viulu kannattaa säilyttää kotelossa sisätiloissakin. Itse säilytän viulua aina viulukotelossa, koska kotelossa viulu on suojassa myös pölyltä ja kolhuilta.

Noin 4o euroa on hinta, jolla voi jo saada aivan kelvollisen viulukotelon. Varsinkin lasten oppilasviulun säilytyksessä on tärkeintä, että kotelo suojaa viulua kylmältä, kosteudelta ja kolhuilta. Viulistit, jotka soittavat viulua ammatikseen, vaativat myös viulukotelolta korkeaa laatua. Viulua musiikkikaupasta ostaessasi tulet automaattisesti ostaneeksi myös viulukotelon, koska viulun kuljetus on hankalaa ilman koteloa. Musiikkikaupassa viulu saatetaan toisinaan myydäkin pakettitarjouksena koteloineen ja muine tarvikkeineen. Usein kuitenkin viulu, jousi, kotelo jne. ostetaan erikseen. Muista ostaa oikean kokoinen viulukotelo viulun koon mukaan.

Jos viulukotelossa ei ole erillistä viulua suojaavaa kangasta tai peitettä, voit ottaa käyttöön jonkin puhtaan ja pehmeän kankaan, jolla voit hellävaroen suojata viulusi kotelossa varsinkin kuljetuksen ajaksi. Monissa viulukoteloissa tällainen suojapeite on valmiina.

Itselläni on vuosia sitten ostettu viulukotelo, jonka vaihtamista olen harkinnut. Jos sinä tarvitset uutta viulukoteloa, voit ostaa sen esimerkiksi seuraavista musiikkikaupoista, joista voit netissä tilata kotelon kotiisi:

Soitin Laine

MILLBROOK MUSIIKKI OY

Thomann

Käytä hakusanoja tai linkkejä, joissa lukee esimerkiksi kotelot ja pussit tai valitse ensin jousisoittimet ja sitten viulukotelot.

Voit halutessasi etsiä viulukoteloa myös tämän Viulu-blogin linkeistä, tuosta oikealta osastosta Viulut ja musiikkikaupat. Viulukoteloita saattaa myös löytyä lähimmästä musiikkikaupastasi, varsinkin jos siellä myydään myös viuluja. Useimmat musiikkikaupat myös tilaavat tuotteita asiakkaan toiveiden mukaisesti.

Kuvan Riboni viulukotelo yllä on Cremonalaisen Maurizio Ribonin laatukotelo, jota tällä hetkellä myy Soitin Laine. Riboni kotelossa on muun muassa tilaa neljälle jouselle, kannen kokoinen nuottitasku, kosteusmittari ja selkäreppuhihnat. Viulukotelon hinta on 590 euroa.

Viulukoteloita on tarjolla eri hintaisia ja joka makuun. Tärkeintä on, että säilytät ja kuljetat viuluasi kotelossa.

Silent Night

Tässä sinulle joulun tunnelmiin Silent Night viululla soitettuna. Silent Night on joululaulu, jonka kaikki tuntevat ja joka soi viululla erityisen kauniisti.

YouTubesta löytyy Silent Night -video, jolla arvostettu viulisti ja viulupedagogi Paul Huppert soittaa ja opettaa soittamaan Silent Night -joululaulua viululla.

Paul Huppert kirjoittaa myös englanninkielistä blogia, jossa hän opettaa viulunsoittoa.

Jos olet aloittelija, tämä laulu on sinulle vielä liian vaikea. Silent Night -laulusta löytyy aloittelijan näkökulmasta nuotteja, jotka on helpompi soittaa kuin tämä versio, mutta Paul Huppert soittaa kauniisti, ja aloittelevan viulistin on hyvä kuunnella alusta asti laadukasta viulumusiikkia.

Sormitukset eivät ole tällä opetusvideolla aloittelijaa suosivia, eikä opetuksessa tällä näytevideolla mennä vielä kovin pitkälle, mutta aloittelijankin kannattaa kuitenkin katsoa tämä viuluvideo, koska video antaa mallin siitä, kuinka viulua soitetaan, millainen on viulun soittotekniikka ja mikä istuttaessa on oikea viulun soittoasento.

YouTuben video on näyte OnlineLessonVideos.com sivuston viulunsoiton maksullisesta opiskelumateriaalista. Christmas songs for violin, volume 1 -materiaalista löytyvät Silent Night ja kaksi muuta joululaulua Deck The Halls sekä The First Noel täydellisenä oppimateriaalina, joka soveltuu parhaiten viulisteille, jotka ovat soittaneet viulua vähintään vuoden ja mielellään muutaman vuoden, riippuen tietysti soittajan yksilöllisestä taitotasosta ja oppimiskyvystä.

Katso YouTubesta Paul Huppertin soittama Silent Night video.

Musiikin iloa jouluusi!

Viulun puhdistus

Viulun puhdistus on yksinkertainen asia. Viulun lakkapinnan puhdistus on tärkeää. Viulunrakentajat kehottavat poistamaan hartsipölyn varovasti viulun lakkapinnalta kuivalla, pehmeällä kankaalla vähintään kerran viikossa. Itse puhdistan viuluni joka kerta soittamisen jälkeen eli lähes päivittäin. Viuluni on säilynyt vuosikausia hyvässä kunnossa, koska puhdistan viuluni huolella, hellävaraisesti ja usein.

Samalla tavoin pehmeällä liinalla tai kankaalla puhdistetaan hikoilulle alttiit alueet mieluiten joka päivä soiton jälkeen. Jos viulun puhdistus on puutteellista, hartsi ja kämmenhiki pinttyvät ajan myötä lakkaan. Pinttymien poisto myöhemmin lakan siitä kärsimättä voi olla vaikeaa tai mahdotonta. Pinttynyt lika kannattaa puhdistuttaa ammattitaitoisella viulunrakentajalla. Kun olin lapsi, viuluuni tuli pinttynyttä likaa, koska lapsi ei välttämättä aina muista pestä käsiään ennen soittamista tai puhdistaa viulua hartsista. Aikuisena viulun puhdistus lähes päivittäin on pitänyt viuluni lakkapinnan kuin uutena jo 15 vuotta.

Viulun puhdistus on asia, josta muusikkopiireissä liikkuu monenlaista mielipidettä. Itse en ole tarvinnut viulun puhdistamiseen mitään puhdistusaineita, joita musiikkikaupoissa myydään. En myöskään suosittele puhdistusaineiden käyttöä, koska ne saattavat vahingoittaa viulun lakkapintaa. Myöskään viulunrakentajat eivät suosittele musiikkiliikkeissä myytäviä erilaisia viulun puhdistusaineita, koska ne yleensä ovat huonoja viululle. Jos viulussasi on pinttynyttä likaa, viulu kannattaa viedä viulunrakentajan huoltoon, koska ammattitaitoinen viulunrakentaja osaa puhdistaa viulun lakkapinnan sitä vaurioittamatta.

Arvoviulut ja muut tavallista paremmat viulut viedään usein vuosihuoltoon viulunrakentajalle. Huippuviulistit ja ammattimuusikot ovat erityisen tarkkoja instrumenttinsa kunnosta ja seuraavat soittimen kuntoa yksityiskohtaisen tarkasti.

Jos tahdot tehdä vuosihuollon itse, jotkut viulunrakentajat suosittelevat sitä, että puhdistat viulun lakkapinnan kerran vuodessa niin, että laitat kosteaan pumpuliin tai pehmeään liinaan pienen tipan mietoa pesuainetta ja sivelet kevyesti lakkapintaa. Pesuaine poistetaan varoen nihkeällä liinalla. Tällainen puhdistus minun on tarvinnut tehdä ajoittain vain leukatuelle. Puhdistan viuluani kuivalla liinalla usein, ja se on pääosin riittänyt. Nihkeällä liinalla puhdistan viuluni muutaman kerran vuodessa, mutta en käytä mitään pesuaineita.

Hartsipölyn pyyhintään viulunrakentajat kehottavat kokeilemaan mikrokuituliinaa tavallisten puuvillaliinojen sijaan. Myös pehmeä nenäliina voi olla hyvä viulun puhdistusliina. Viulun puhdistusliinoja myyvät musiikkikaupat. Viulun puhdistusliinan hinta on noin 1 - 9 euroa. Itse olen käyttänyt mikrokuituliinaa mutta myös muita pehmeitä kankaita. Laadukas mikrokuituliina on pesunkestävä. Instrumentin puhdistusliina täytyy siis pitää puhtaana. Liinaa kannattaa myös vaihtaa usein.

Yleensä viulu puhdistetaan kuivalla pehmeällä liinalla. Jos joudut joskus kostuttamaan liinaa, muista että kostutat sitä vain hiukan. Muista pyyhkiä viulua kevyesti.

Jos viulusi tarvitsee kiillotusta, anna viulun kiillotus ammattitaitoisen viulunrakentajan tehtäväksi.

Myös viulun kielet pitäisi pyyhkiä soiton jälkeen pehmeällä kankaalla hartsista, koska likaiset kielet vaikuttavat viulun ääneen, samoin viulun lakkapinnalla oleva lika. Viulun kieliä varten löytyy puhdistusaineita, joita voi käyttää, mutta silloinkin on vaarana se, että puhdistusainetta leviää muualle kuin se on tarkoitettu. Teräskielet saattavat kerätä ruostetta, joka on haitallista. Siksi viulun kielien syvempi puhdistus voi olla tarpeellistakin. Itse vaihtaisin mieluummin kielet, jos puhdistaminen olisi vaikeaa. Suonikieliä voi myös öljytä kieliöljyllä, etteivät ne kuivu liikaa. Jos käytät kieliä puhdistavia tai hoitavia aineita, varo, ettei puhdistusaine pääse kosketuksiin lakan kanssa. Otelaudan perusteellinen puhdistus on hyvä jättää viulunrakentajan tehtäväksi. Itselläni ei ole viulun puhdistusaineista kokemuksia, koska viuluni on pysynyt puhtaana ilman puhdistusaineita, enkä niitä muutenkaan suosisi.

Jousen puuosat kannattaa myös pyyhkiä pehmeällä liinalla.

Älä koskaan puhdista viulua tai mitään muutakaan soitinta tavoilla, joiden vaikutuksista et ole täysin varma.

En ole koskaan tarvinnut muuta kuin pehmeän ja puhtaan kankaan, jolla olen pyyhkinyt viuluni. Kun pidän itseni ja viuluni puhtaana, en tarvitse viululleni erillisiä puhdistusaineita. On siis itsestään selvää, että viulua ei pidä soittaa eikä kosketella rasvaisilla tai likaisilla käsillä. Myöskin leuka olisi tarvittaessa pestävä ennen soittamista, ettei leukatuki tarpeettomasti rasvoittuisi. Viulun puhdistusliinaksi melkein mikä tahansa nukkaamaton ja pehmeä materiaali on käyttökelpoinen. Kallis viulun puhdistusliina ei siis ole välttämätön. Tärkeintä on, ettei kangas naarmuta tai nukkaa viulua. Varminta on ostaa puhdistusliina musiikkikaupasta, jollet ole varma oman kankaasi soveltuvuudesta viulun puhdistamiseen. Viulun puhdistusliina (kuva yllä) löytyy muun muassa Thomann-verkkokaupasta. Käytännössä katsoen kaikki musiikkikaupat myyvät erilaisia ja erihintaisia puhdistusliinoja, mutta kaupat eivät aina esittele nettisivuillaan kaikkia tuotteitaan.

Viulun puhtaana pysymiseen vaikuttaa luonnollisesti myös se, että viulua käsitellään, säilytetään ja kuljetetaan oikein. Siitä lisää myöhemmin.

Viuluhartsi

Viulun soittaja tarvitsee jouseensa hartsia. Viuluhartsi on kovetettua pihkaa. Hartsia hangataan viulun tai muiden jousisoitinten jouseen kitkan parantamiseksi. Viulu ei soi kauniisti jousella, jossa ei ole hartsia. Viuluhartsi on siis viulun jousen toimivuuden ja viulun soimisen kannalta viulistille välttämätön hankinta.

Jousen jouhet on kiristettävä jousen ruuvista ennen viuluhartsin levitystä. Ennen soittamisen aloittamista jouhia kannattaa hiukan löysätä hartsauskireydestä, mutta jouhet eivät saa kuitenkaan olla liian löysällä. Jouhien olisi soittaessa hiukan taivuttava kimmoisia kieliä vasten. Aloittelevat viulun soittajat eivät edes viulutunneilla aloita soittamaan viulua jousella ennen jousenkäytön tekniikan harjoittelemista. Harjoittelusta kerron myöhemmin lisää.

Viuluhartseja on eri merkkisiä, väriltään tummaa tai vaaleaa. Tärkeintä on, että valitset viululle tarkoitettua hartsia. Jokaiselle jousisoittimelle on nimittäin omat hartsinsa. Viuluhartsin hinta musiikkikaupoissa on yleensä 3 - 12 euroa. Kauniissa puurasiassa myytävä laadukas hartsi maksaa noin 25 euroa.

Hartsia ei pidä käyttää liikaa, ettei viulun äänestä tule jauhoista. Jos hartsia taas on liian vähän, viulu ei soi kauniisti. Hankaa hartsia jouhille koko jousen pituudelta. Viulu on puhdistettava hartsista soittamisen jälkeen. Tarkat puhdistusohjeet annan seuraavan juttuni yhteydessä.

Yllä olevan Millbrook Musiikki Oy:n kuvan hartsi on vaalea Kaplan hartsi, jonka hinta on tätä kirjoittaessani 12 euroa. Itse käytän tällä hetkellä tätä Kaplan hartsia. Olen käyttänyt muitakin hartseja, ja kaikki hartsit ovat toimineet hyvin. Viuluhartsia netissä myy Millbrook Musiikki Oy:n lisäksi myös esimerkiksi Soitin Laine. Helpoiten löydät hartsit kirjoittamalla nettikaupan hakuun sanan hartsi.

Linda Lampenius

Linda Lampenius on viulisti, jota ihailen monesta syystä. Olen seurannut Linda Lampeniuksen uraa alusta asti. Katsoin pikkutyttönä televisiosta Viuluviikarit musiikkimaassa -ohjelmaa, jossa Linda lapsena oli mukana. Soitin usein viulua ohjelman aikana Lindan antaman mallin mukaisesti. Linda Lampenius oli jo tuolloin idolini.

Viulunsoiton Linda Lampenius aloitti 5-vuotiaana. Linda Lampenius opiskeli viulunsoittoa kymmenen vuotta maineikkaan ja arvostetun unkarilaissyntyisen viulupedagogi, professori Géza Szilvayn johdolla. Linda Lampenius on viulisti, joka on saanut todella vahvan klassisen musiikin koulutuksen Sibelius-Akatemiassa. Linda Lampenius on myös osallistunut mestarikursseille Ranskassa sekä Israelissa ja opiskellut yksityisesti Yhdysvalloissa opettajinaan maineikas viulisti ja viulupedagogi Eduard Schmieder ja professori Mauricio Fuks. Linda Lampenius on toiminut muun muassa konserttimestarina ja soittanut useiden tunnettujen orkesterien, muun muassa Radion sinfoniaorkesteri, Stockholm Sinfonietta, BBC National Orchestra of Wales, solistina.

Linda Lampenius on esiintynyt ja levyttänyt myös nimellä Linda Brava. Lindan klassisen viulumusiikin albumi "Linda Brava" (EMI Classics 1999) julkaistiin maailmanlaajuisesti. "Linda Brava" on upea cd-kokoelma, jolta löytyvät lyyrisen viulun suosikit Elgar, Fauré, Sibelius, Bach/Gounod, Grieg, Paganini, Massenet ja Kreisler. Maailman arvostetuimmat klassisen musiikin aikakauslehdet kiittivät arvosteluissaan albumia. Linda Brava -albumi saavutti Ison-Britannian virallisen klassisen musiikin albumilistan sijan 14.

Linda Lampenius on lapsesta saakka kiertänyt viulistina ja esiintyjänä maailmaa. Hän on yksi suurimmista kansainvälisistä tähdistämme. Se, mitä Lindassa eniten ihailen, on hänen monipuolisuutensa ja rohkeutensa rikkoa rajoja. Kansainvälinen menestys vaatii usein monipuolisuutta ja satsausta esiintymiseen kokonaisuutena. Monipuolisuutta usein myös erityisesti arvostetaan maailmalla, ja siksi Linda Lampenius on toisinaan saanut ansaitsemaansa arvostusta jopa enemmän maailmalla kuin kotimaassaan. Linda Lampenius ja sähköviulu on upea yhdistelmä. Linda Lampenius on muun muassa esiintynyt rock- sekä heavy metal -yhtyeissä Takida ja Mustasch ja soittanut viulua Celine Dionin multiplatinaa myyneellä albumilla "Taking Chances". Populaarimusiikki on kiehtova osa Lindaa viulistina.

Linda Lampenius soittaa viulua ihailtavan puhtaasti, kauniisti, herkkyydellä ja aina keskittyneesti tulkiten. Hänen viulunsoiton tekniikkansa on erinomainen.

Linda Lampenius-Cullberg on myös yksi X Factor-laulukilpailun tuomareista. X Factor alkaa televisiossa tammikuussa 2010.

Lisätietoa Lindasta ja hänen levytyksistään löydät Linda Lampeniuksen kotisivulta.

Linda Lampeniuksen videoita löytyy muun muassa Linda Brava Lampenius Official Myspace-sivustolta.

Viulun viritys

Viulun viritys ei ole niin vaikeaa kuin usein väitetään. Aloittelijalle viulun virittäminen voi aluksi olla hankalaa, mutta viulun viritykseen on olemassa viritystä helpottavia keinoja.

Selitän viulun virityksen tässä usealla eri tavalla, niin että kaikki saisivat helposti jujun päästä kiinni.

Viulu viritetään viulun kierukassa olevista viritystapeista. Jos viulu on ollut pitkään virittämättä, viritystappeja tulee kääntää varovasti ja niin, että kielet viritetään tasaisesti, ettei yhden ainoan kielen liian nopea virittäminen kaada tallaa. Viritystappeja tulee toisinaan myös huoltaa, jotta virittäminen onnistuu helposti. Viritystappien kitkapinnat voidellaan tarvittaessa tappivahalla. Jos sinulla ei ole tappivahaa, myös kuivaa saippuaa voi hangata tappeihin. Tappien pitäisi pyöriä äänettä. Jos tapit puolestaan eivät pidä kunnolla, niihin hangataan taululiitua, joka estää tappeja liukumasta liikaa. Jos tappi ei pidä, sitä ei saa painaa voimalla syvemmälle. Jos käytät voimaa, viulun kierukan tappikotelo voi haljeta.

Jos osaat lukea nuotteja, tästä kuvasta näet, mitä nuotteja viulun kielet vastaavat nuottiviivastolla:


Vasemmalta lähtien viulun ensimmäinen paksuin ja matalin kieli on G-kieli, seuraava on D-kieli, sitten A-kieli ja oikealla ohut ja korkein E-kieli.

Tästä näet viritystapit, jotka vastaavat kutakin kieltä. G-kielen viritystapista virität siis G-kielen jne.



Viulun viritys aloitetaan yleensä virittämällä ensin A-kieli ja sitten muut kielet.

Jos sinulla on jokin itsellesi entuudestaan tuttu soitin, esimerkiksi piano, löydät viulun kielten äänet soittimestasi. Itse opettelin lapsena aluksi virittämään viuluni pianolla. Ajan myötä riitti, että viritin vain A-kielen pianolla ja muut kielet korvakuulolla.

Viulun kielet nimittäin viritetään kvintin välein. Musikaalinen soittaja oppii nopeasti kuulemaan, onko viulu vireessä. Kvintti on tuttu sana niille, jotka ovat opiskelleet musiikin teoriaa. Kvintti on 1. ja 5. sävelen välinen intervalli. Tässä kuva kvintistä nuottiviivastolla. Näet kuvassa viulun keskimmäiset kielet. Kaikki viulun kielet on viritetty kvintin välein eli g–d1–a1–e2


Vaikka et ymmärtäisi kvintistä yhtään mitään, älä huolestu.

Kaikkein helpoin tapa virittää viulu on käyttää viritysmittaria.

Esimerkiksi musiikkikauppa Soitin Laineella on laaja valikoima viritysmittareita. Jousisoittimille on omat viritysmittarinsa, mutta itse olen huomannut, että viulun virittäminen sujuu hyvin myös esimerkiksi kitaran viritysmittarilla. Eri viritysmittareista minulla ei ole yksityiskohtaista tietoa, mutta viritysmittari on kyllä kätevä ainakin kielisoitinten virittämisessä. Tavallisesti parhaissa viritysmittareissa on merkkivalot, jotka kertovat, että soitin on vireessä. Näet myös, miten virityksesi etenee. Varsinkin aloittelijalle viritysmittari on hyvä apuri, joka helpottaa todella paljon virittämistä. Itsekin käytän joskus viritysmittaria, koska se on nopea ja tarkka virittäjä.

Internetistä löytyy myös ilmainen viritin. Sivusto on englanninkielinen. Neuvon tässä virittäjän käytön, mikä on todella helppoa:

Mene tälle nettisivulle Get-Tuned.com. Sieltä löydät virittimet usealle soittimelle. Klikkaa kuvaa, jossa lukee Violin. Klikkaa sitten Violin Tuner -kuvaa. Sitten vain klikkaat sen kielen painiketta, jota olet virittämässä. Kuulet sen äänen, mikä viulustasi pitäisi kuulua kyseisen kielen kohdalla, jos se on vireessä. Käännä viulun viritystappia kyseisen kielen kohdalla tarvittavaan suuntaan. Nettimittarin äänen pysäytät painikkeesta Stop Sound.

Omat edullisetkin viuluni ovat pysyneet aina hyvin vireessä. Viulun virittäminen on siis yleensä suurempi urakka vain silloin, kun viulu uutuuttaan mahdollisesti ei pysy heti vireessä, kielten vaihtamisen yhteydessä tai kun viulu on ollut pitkän aikaa virittämättä. Viulussa voi myös olla liian vanhat kielet, jolloin viulu ei pysy vireessä. Lämpötilan vaihtelut ja viulun kanssa matkustaminen vaikuttavat myös viulun vireessä pysymiseen.

Viulun pikavirittimet ovat käteviä. Niillä viulu on helppo virittää nopeasti ja tarkasti, eikä viritystappeihin tarvitse joka virityskerralla koskea. Pikavirittimet saat musiikkikaupasta edullisesti. Niistä kerron myöhemmin lisää.

Viulun talla

Keskustelupalstoilla näkyy joskus hurjia ohjeita viulun käsittelystä. Esimerkiksi viulun tallasta jotkut väittävät, että se pitäisi liimata viuluun kiinni. Älkää uskoko moisia hulluuksia!

Ainakin kaikissa akustisissa viuluissa, jotka minä olen nähnyt, talla on irtonainen ja pysyy paikallaan kielien paineen alaisena. Viulun tallan siis kuuluu olla irtonainen, koska tallaa täytyy pystyä liikuttelemaan tarpeen mukaan.

Viulun talla sijoitetaan siten, että tallan keskikohta on f-aukkojen sisimmäisten pykälien kohdalla. Talla on otelautaan nähden sivusuunnassa keskellä kantta. Viulun talla on aavistuksen verran taaksepäin kallellaan.

Soittajan tulisi tarkistaa tallan oikea asento silloin tällöin. Viulun kielien ajan myötä venyessä talla voi kaatua eteenpäin. Kääntynyt talla täytyy tarvittaessa oikaista. Tämä ei onnistuisi, jos talla olisi liimattu kiinteäksi viulun kanteen. Talla siis on irtonainen. Tallan oikaisulla talla kestää paremmin. Varsinkin kieltenvaihdon yhteydessä talla kannattaa tarkistaa. Tallan asentoa voi muuttaa, kun löysää kielet. Kielet täytyy löysätä yksi kerrallaan, ettei pönkkä viulun sisällä kaadu ja aiheuta viululle vaurioita. Jos epäilet, ettet osaa suoristaa tallaa, ota yhteyttä asiantuntijaan, kuten viulunrakentajaan, viulistiin, viulunsoiton opettajaasi tai musiikkikaupan jousisoitinten asiantuntijaan.

Viulunrakentaja vuolee tallan tassuiltaan kannen muotoiseksi, minkä jälkeen talla ohennetaan aihiosta valmiiksi.

Aikuisena minun ei ole tarvinnut vaihtaa tallaa, koska se on kestänyt hyvin ja pitkään. Olen kyllä monta kertaa oikaissut tallaa, mistä johtuen tallani onkin ollut kestävä. Lapsuudessani tallani kerran kaatui ja meni rikki. Onneksi tallan kaatuminen ei rikkonut viuluani. Talla voi nimittäin pahimmillaan kaatuessaan vaurioittaa viulua. Viuluopettajani vaihtoi minulle uuden tallan soittotunnilla. Hän ei vuollut tallan tassuja; se ei siis aina ole ehdottoman tarpeellista, mutta asia kannattaa varmistaa erikseen asiantuntijalta. Yleisesti ottaen tallan tassujen vuoleminen on kuitenkin suositeltavaa ja ammattilaisen työtä.

Viulun talloja saa musiikkikaupoista ja viulunrakentajilta. Kuvan kokoviulun talla on myynnissä MILLBROOK MUSIIKKI OY:n nettisivulla hintaan 9.50 euroa (tämänhetkinen hinta). Löydät tämän tallan täältä. Musiikkikauppojen nettisivuilta tallat löydät yleensä osastosta jousisoittimet, jousisoitinten tarvikkeet, viulutarvikkeet tms. Talloja on erilaisia ja monenhintaisia. Tallan koko tulee valita viulun koon mukaan. Talla, kuten muutkin viulun osat, vaikuttaa myös viulun sointiin.

Viulun osien liimaamisesta vielä sen verran, että ammattitaitoiset viulunrakentajat liimaavat kyllä viulun eri osia ja korjaavat halkeamia, mutta amatööri ei saisi koskaan liimata mitään viulun osia. Itse tehdyt korjaukset pilaavat usein soittimen tai ainakin nostavat viulun korjaushintaa.

Viulunrakentajat.net antaa yleisohjeen, jonka mukaan Eri Keeperin tyyppiset liimat, kaksikomponenttiliimat tai pikaliimat eivät sovellu soitinliimoiksi. Älä siis liimaile viuluasi!

Ensimmäinen viulu

Kun ostat ensimmäistä viuluasi, sinulla on hyvä olla musiikkikauppaan mennessäsi mukana joku, joka itse soittaa viulua. Jos olet päättänyt ottaa viulutunteja, pätevä viulunsoiton opettaja osaa auttaa sinua oikeanlaisen viulun valinnassa. Jos sinulla ei ole muusikkoystäviä, älä sen vuoksi luovu viulun ostamisesta. Laadukkaissa musiikkikaupoissa on jousisoitinten asiantuntija, joka myös osaa auttaa sinua valitsemaan itsellesi sopivan viulun.


Ensimmäistä viulua ostaessasi sinun tulee kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin asioihin:


Viulun koko: Viulun koko valitaan soittajan koon mukaan. Suurikokoisin viulu on kokoviulu eli 4/4 viulu. Se soveltuu aikuisille ja nuorille aikuisille. Lapsille rakennetaan kokoviulua pienempiä viuluja. Kokoviulun lisäksi on olemassa seuraavia viulukokoja: 1/32, 1/16, 1/10, 1/8, 1/4, 1/2 ja 3/4. Oikeaa viulun kokoa on vaikea arvioida pelkästään iän mukaan, mutta pienimmät viulut on tarkoitettu alle kouluikäisille. Itselläni oli 9 - 13-vuotiaana puoliviulu eli 1/2 viulu. Teini-ikäisenä soitin 3/4 viulua. Olen aina ollut pienikokoinen. Pienestä koostani huolimatta soitan nyt aikuisena kokoviulua. Myös sormien koko ja niiden venyvyys sekä monet vartalotyypistä johtuvat seikat vaikuttavat viulun valintaan. Kaulan ja kaikukopan mittasuhteen on oltava oikea. Viuluja kannattaisi aina kokeilla ensin ja vertailla toisiinsa, ennenkuin tekee ostopäätöksen.

Viulun hinta: Minkä verran rahaa olet valmis sijoittamaan viuluusi? Mielestäni aloittelijan ei kannata ostaa kallista viulua. Varsinkin lasten viuluun sijoittaminen ei välttämättä ole kovin järkevää, koska viulua vaihdetaan lapsen kasvaessa, ja lapsen viulu saattaa hiukan reissussa rähjääntyä;) On hyvä myös katsoa ensin, kuinka pitkään lapsen soittointo jatkuu. Myös aloittelevalle aikuiselle riittää mielestäni ensimmäiseksi viuluksi edullinen viulu, ellei aikuinen soittaja erityisesti etsi jotakin tietyntyyppistä ja -merkkistä viulua. Edullisestakin viulusta voi olla iloa useiksi vuosiksi eteenpäin tai jopa ikuisiksi ajoiksi.

Toki, jos tahdot käyttää rahaa viuluun, laadukkaan viulun voit ostaa esimerkiksi arvostetulta viulunrakentajalta. Viulun hinta on tällöin tavallisesti vähintään 6000 euroa. Viulunrakentajat, joiden yhteystietoja löydät tämän Viulu-blogin linkeistä, ovat viulun rakentamisen ammattilaisia, jotka voivat rakentaa sinulle toiveidesi mukaisen uniikin ja laadukkaan viulun. Laadukas ja korkeahintainen viulu on kyllä hyvä sijoitus joka tapauksessa, koska laadukas viulu säilyttää arvonsa, ja viulun arvo yleensä jopa nousee.

Edullinenkin viulu säilyttää arvonsa, jos sitä huolletaan hyvin.

Instrumentin ääni: Viulun ääni on tärkeä instrumentin valintaan vaikuttava tekijä. Lapsellekaan ei kannata ostaa huonoäänistä viulua, koska huono ääni tappaa helposti soittoinnon, eikä harjoittelua kestä kuunnella kukaan. Myös edulliset viulut voivat olla kaunisäänisiä. Itselläni oli lapsena edullinen Stradivarius-kopio, 1/2 viulu, jonka ääntä kehuivat kaikki. Minun oli vaikea luopua viulustani, kun se piti vaihtaa suurempaan 3/4 viuluun.

Viat: Tarkkaile viulun ulkonäköä. Halkeamia tai muita näkyviä vikoja ei saisi olla. Särinät tai kolinat ovat myös jonkinlaisen vian merkki. Toki viulua voi tarvittaessa korjauttaa viulunrakentajalla, mutta vaikeiden vikojen, kuten halkeamien, korjaushinta voi olla korkea. Jos olet saanut jostakin vanhan käytetyn viulun, älä lähde korjaamaan sitä omin avuin. Käsissäsi saattaa parhaassa tapauksessa olla arvoviulu, joka vaatii ammattitaitoista huoltamista. Edullistakaan viulua ei kannata lähteä itse korjaamaan, jos ei ole mitään kokemusta tai tietoa asiasta.

Itselläni on hyviä kokemuksia MILLBROOK MUSIIKKI OY:n myymistä Cremona-viuluista. Niitä on eri hintaisia. Kuvassa ylhäällä on edullinen Cremona 4/4 oppilasviulu 250 € (tämänhetkinen hinta). Toki jokainen voi valita oppilasviulunkin omalle kukkarolleen sopivaan hintaan. Käsintehdyt Cremona-viulut ovat olleet suosittuja ja luotettavia oppilassoittimia jo pitkään.

Risto Vainio Oy on jousisoitinalan erikoisliike, josta löytyy erittäin laadukkaat oppilassoittimet.

Thomann myy viuluja jopa alle 100 euron hintaan, mutta heidän viulujensa laadusta minulla ei ole kokemusta. Keskustelupalstoilla monet sanovat, että hintaan nähden viulut ovat kelvollisia. Toki Thomann myy myös tunnettuja laatuviuluja.

Laadukkaita oppilasviuluja tai aikuisen aloittelijan soittimia löytää myös muista musiikkikaupoista sekä viulunrakentajilta. Hyvän viulun voi löytää myös käytettynä. Käytetyn viulun ääni usein paranee, kun siihen vaihtaa uudet kielet.

Viulun lisäksi tarvitset myös jousen, viulukotelon ja muutamat viulutarvikkeet, kuten hartsia ja olkatuen, joista maksat erikseen. Monista musiikkikaupoista löytyy myös edullisia viulupaketteja.

Tärkeintä viulun valinnassa on se, että viulu tuntuu sinun viulultasi.

Viulun jousi

Tältä näyttää viulun jousi. Olen numeroinut tähän piirroskuvaani jousen osat:

1. Kärki
Jousen kärjessä on kiilakolo jouhille.

2. Kaari

3. Sormisuojus

4. Ruuvi
Ruuvimekanismin avulla säädellään jouhien kireyttä. Ruuvia siis kierretään ennen soittamista niin, että jousi on tarpeeksi kireällä, jotta sillä voi soittaa. Ennen soittamista jouhille lisätään hartsia kitkan suurentamiseksi. Jouhet on myös kiristettävä ennen hartsin levitystä. Hartsista ja sen käyttämisestä kerron myöhemmin lisää. Soittaessa jouhia kannattaa hiukan löysätä hartsauskireydestä. Jouhien olisi soittaessa taivuttava kimmoisia kieliä vasten muttei kuitenkaan liikaa. Kun lopetat soittamisen, muista löysätä jouhet ruuvista.

5. Jouhet
Muistan, kuinka lapsena ihmettelin jouhia, joista viulunsoiton opettajani sanoi, että ne ovat hevosenhäntää. Kun kerroin ystävilleni jouhien olevan hevosenhäntää, ystäväni eivät aluksi uskoneet minua. Asian varmistuttua kaikki ihailivat joustani.

6. Helmiäiskoriste

7. Tyvi eli kanta


Viulun jousi koostuu puuosasta ja jouhista. Hevosenhäntäjouhia on noin kaksisataa yhtenä nippuna. Muuten laadukkaan jousen materiaalina käytetään tavallisesti pernambuco-puuta. Halvoissa viulun jousissa, varsinkin pienten lasten jousissa, käytetään myös hiilikuitua.

Puujousi tuottaa kauniimman äänen kuin hiilikuitujousi.

Jokainen jousi soi omalla tavallaan, ja sinä soittajana saat jousen soimaan omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Viulun osat

Viulu rakennetaan noin 70 eri osasta, jotka liimataan yhteen. Viulunrakentajat tuntevat viulun osat tavallista tarkemmin; itse keskityn nyt esittelemään ne viulun osat, jotka viulusta näkyvät ulospäin ja jotka jokaisen viulistin on hyvä tietää.


Olen numeroinut kuvaani tärkeimmät viulun osat. Viulun kuvaa napsauttamalla näet viulun osat suurempina kuin tässä. Niistä viulun osista, jotka ensisijaisesti vaikuttavat soittajan arkeen, kerron tietoa muita osia yksityiskohtaisemmin.




 

1. Kierukka

2. Tappikotelo
Tappikoteloon tutustut tarkemmin viulua virittäessäsi ja silloin, kun mahdollisesti itse vaihdat viulun kielet.

3. Viritystapit, joiden avulla viulu viritetään.

4. Satula

5. Kaula
Viulua soittaessasi vasen kätesi kannattelee viulua niin, että kätesi koskettaa viulun kaulaa etusormen tyvinivelellä ja peukalolla. Älä purista viulun kaulaa vaan pidä kosketus kevyenä.

6. Otelauta eli sormilauta

7. Viulun kielet
Vasemmalta lähtien ensimmäinen paksuin ja matalin kieli on G-kieli, seuraava on D-kieli, sitten A-kieli ja oikealla ohut ja korkein E-kieli.

8. Reunakouru ja upotusnauha

9. Pönkkä eli äänipinna
Kun kurkistat tästä aukosta viulun sisälle, näet pönkän eli äänipinnan, jota ilman viulu ei voi soida kunnolla. Jos vaihdat viulun kielet tai tapit, pönkkä saattaa kaatua. Kun irroitat ja vaihdat yhden tapin tai kielen kerrallaan, pönkkä pysyy paikallaan. Minulla pönkkä ei ole kertaakaan kaatunut, mutta jos epäilet, että et suoriudu kielten tai tappien vaihtamisesta itse, kannattaa se jättää ammattilaisen tehtäväksi esimerkiksi musiikkikaupassa. Jos pönkkä kaatuu, viulua ei saa virittää, koska viuluun saattaa tulla halkeama, jonka korjaaminen voi olla hankalaa ja kallista. Pönkkää koskevissa ongelmissa on viisainta kääntyä viulunrakentajan puoleen.

10. F-aukko, joita viulussa on siis kaksi.

11. Talla eli kielisilta

12. E-kielen pikaviritin
Viulun voi pikavirittimellä virittää nopeammin ja helpommin kuin viritystappien avulla silloin, kun viulun perusvire on kunnossa. Pikaviritintä voi halutessaan käyttää muissakin kuin E-kielessä.

13. Kieltenpidin

14. Leukatuki
Viulussa on leukatuki ja lisäosana olkatuki (ei kuvassa), joiden avulla viulun kannattelu onnistuu niin, että vasemman käden ei tarvitse puristaa viulun kaulaa, ja viulu pysyy paikoillaan. Leukatuki auttaa oikean soittoasennon löytämisessä. Sekä leuka- että olkatuen merkityksestä kerron myöhemmin lisää.

15. Nuppi


Näiden viulun osien lisäksi esimerkiksi viulun kaikukoppa on n. 35 cm pitkä. Kaikukopan kansi ja pohja ovat hiukan kuperia, ja ne valmistetaan kahdesta osasta. Viulun kansi on se osa, jota usein pidetään viulun kauneimpana osana. Se on myös viulun ulkonäköä hallitseva osa.

Itse ajattelen, että viulun kansi on viulun massu ja pohja viulun selkä, mutta viulun pohjassa on kyllä posket, jotka tämän teoriani mukaan olisivat eksyneet aika hassuun paikkaan;)

Tavallisesti viulun kaikukopan kansi on kuusta ja pohja vaahteraa. Viulun sisällä sijaitsevat äänipinna ja bassopalkki ovat myös kuusta. Eebenpuusta valmistettu otelauta kiinnittyy kaulaan ja päättyy vaahterasta tehtyyn kierukkaan.

Jos sinua kiinnostaa viulun osat viulunrakentajan näkökulmasta, lisätietoa löydät Viulunrakentajat.net sivustolta.

Viulu

Viulu on soitin, joka kuuluu jousisoitinten perheeseen. Muut jousisoittimet ovat alttoviulu, sello ja kontrabasso. Jousisoittimet ovat instrumentteja, joita soitetaan jousella. Jousisoitinten perheeseen kuuluvat myös vanhat jousisoittimet, joita en tässä yhteydessä tarkemmin esittele.

Viulu kuuluu myös kielisoitinten suurperheeseen, jossa asustelevat esimerkiksi kitara ja piano.

Viulu on jousisoitinperheen korkeaäänisin soitin. Viulu rakennetaan noin 70 eri osasta, jotka liimataan yhteen. Viulun eri osista kerron tarkemmin seuraavassa jutussani.

Viulussa on neljä kieltä, jotka viritetään kvintin välein: g–d1–a1–e2

"Kvintti" ei sanana kerro mitään sellaiselle aloittelevalle soittajalle, joka ei ole opiskellut musiikin teoriaa. Viulun viritykseen palaan tarkemmin myöhemmin ja selitän asian niin, että kaikki sen ymmärtävät.

Tunnetuimpia viuluja ovat Cremonan koulukuntaan kuuluneiden Amatin, Stradivarin ja Guarnerin sukujen rakentamat viulut. Itselläni on Cremona-viulu.

Viuluja on eri kokoisia. Viulun koko valitaan soittajan koon mukaan. Viulujen koot ja muita viulun valintaan liittyviä tekijöitä käsittelen yksityiskohtaisesti myöhemmin.

Vasemman käden sormet painavat kielet otelautaa vasten. Viulua soitetaan oikealla kädellä, hankaamalla kieliä jousella.

Viulu on soitin, josta useimmat soittajat eivät saa houkuteltua kaunista ääntä ensimmäisillä soittokerroilla. Viulu on herkkä soitin, joka saattaa helposti vaurioitua, jos sitä käsittelee väärin. Annankin tässä Viulu-blogissani jatkossa myös perustietoa viulun käsittelyyn.

Viulu on haasteellinen soitin, johon itse ihastuin nopeasti ja rakastuin pikkuhiljaa. Älä siis luovuta, jos alkumetreillä kohtaat vaikeuksia viulunsoitossa. Viulu on hieno instrumentti, jonka soittaminen on nautinnollista ja palkitsevaa.


Kuva: Wikipedia Commons

Viulublogi

Tervetuloa Viuluviikarin Viulu-blogiin!

Viulu-blogissani jaan monipuolista tietoa kaikesta, mikä liittyy viuluun tai viulunsoittoon.

Kerron viuluvinkkejä soittajille, jotka ovat juuri aloittaneet viulunsoiton ja niille, jotka vasta haaveilevat viulunsoitosta. Olen huomannut monilla internetin keskustelupalstoilla, että aloittelevat viulistit kaipaavat apua viulun viritykseen, viulun jousen käsittelyyn, viulun puhdistamiseen jne. Viulutarvikkeet tuottavat myös päänvaivaa. Usein aloittelevaa viulistia neuvotaan väärin. Tästä Viulu-blogista saat luotettavaa tietoa viulun käsittelystä.

Annan myös soitto-ohjeita aloittelijoille.

Niille, jotka jo osaavat itsenäisesti soittaa viulua tai jotka opiskelevat pätevän viulunsoiton opettajan ohjauksessa tämä Viulu-blogi tarjoaa jatkossa kattavan linkkihakemiston kaikesta viuluun liittyvästä. Viululinkkien määrää lisään tasaisesti.

Kirjoitan myös juttuja, joiden aiheina ovat muun muassa viulut ja viulutarvikkeet, viulistit, konsertit, viulunrakennus, viulukilpailut, musiikkikoulutus, viulukoulut jne. Käsittelen jutuissani kaikenlaista viululla soitettavaa musiikkia. Klassinen musiikki ja viihdemusiikki kulkevat blogissani käsikädessä.

Esittelen myös muita jousisoittimia sekä tarpeen mukaan instrumentit, jotka nousevat esille esimerkiksi viulistin duettojen, orkesterisoiton ja kvartettien yhteydessä.

Viulu ja viulumusiikki ovat pääosassa tässä Viulu-blogissa.

Voit halutessasi kommentoida juttuja ja esittää viuluun liittyviä kysymyksiä. Otan mielelläni vastaan myös viuluun liittyviä vinkkejä.

Tervetuloa uudelleen viulumaailmaani!

T. Viuluviikari