Viulun viritys

Viulun viritys ei ole niin vaikeaa kuin usein väitetään. Aloittelijalle viulun virittäminen voi aluksi olla hankalaa, mutta viulun viritykseen on olemassa viritystä helpottavia keinoja.

Selitän viulun virityksen tässä usealla eri tavalla, niin että kaikki saisivat helposti jujun päästä kiinni.

Viulu viritetään viulun kierukassa olevista viritystapeista. Jos viulu on ollut pitkään virittämättä, viritystappeja tulee kääntää varovasti ja niin, että kielet viritetään tasaisesti, ettei yhden ainoan kielen liian nopea virittäminen kaada tallaa. Viritystappeja tulee toisinaan myös huoltaa, jotta virittäminen onnistuu helposti. Viritystappien kitkapinnat voidellaan tarvittaessa tappivahalla. Jos sinulla ei ole tappivahaa, myös kuivaa saippuaa voi hangata tappeihin. Tappien pitäisi pyöriä äänettä. Jos tapit puolestaan eivät pidä kunnolla, niihin hangataan taululiitua, joka estää tappeja liukumasta liikaa. Jos tappi ei pidä, sitä ei saa painaa voimalla syvemmälle. Jos käytät voimaa, viulun kierukan tappikotelo voi haljeta.

Jos osaat lukea nuotteja, tästä kuvasta näet, mitä nuotteja viulun kielet vastaavat nuottiviivastolla:


Vasemmalta lähtien viulun ensimmäinen paksuin ja matalin kieli on G-kieli, seuraava on D-kieli, sitten A-kieli ja oikealla ohut ja korkein E-kieli.

Tästä näet viritystapit, jotka vastaavat kutakin kieltä. G-kielen viritystapista virität siis G-kielen jne.



Viulun viritys aloitetaan yleensä virittämällä ensin A-kieli ja sitten muut kielet.

Jos sinulla on jokin itsellesi entuudestaan tuttu soitin, esimerkiksi piano, löydät viulun kielten äänet soittimestasi. Itse opettelin lapsena aluksi virittämään viuluni pianolla. Ajan myötä riitti, että viritin vain A-kielen pianolla ja muut kielet korvakuulolla.

Viulun kielet nimittäin viritetään kvintin välein. Musikaalinen soittaja oppii nopeasti kuulemaan, onko viulu vireessä. Kvintti on tuttu sana niille, jotka ovat opiskelleet musiikin teoriaa. Kvintti on 1. ja 5. sävelen välinen intervalli. Tässä kuva kvintistä nuottiviivastolla. Näet kuvassa viulun keskimmäiset kielet. Kaikki viulun kielet on viritetty kvintin välein eli g–d1–a1–e2


Vaikka et ymmärtäisi kvintistä yhtään mitään, älä huolestu.

Kaikkein helpoin tapa virittää viulu on käyttää viritysmittaria.

Esimerkiksi musiikkikauppa Soitin Laineella on laaja valikoima viritysmittareita. Jousisoittimille on omat viritysmittarinsa, mutta itse olen huomannut, että viulun virittäminen sujuu hyvin myös esimerkiksi kitaran viritysmittarilla. Eri viritysmittareista minulla ei ole yksityiskohtaista tietoa, mutta viritysmittari on kyllä kätevä ainakin kielisoitinten virittämisessä. Tavallisesti parhaissa viritysmittareissa on merkkivalot, jotka kertovat, että soitin on vireessä. Näet myös, miten virityksesi etenee. Varsinkin aloittelijalle viritysmittari on hyvä apuri, joka helpottaa todella paljon virittämistä. Itsekin käytän joskus viritysmittaria, koska se on nopea ja tarkka virittäjä.

Internetistä löytyy myös ilmainen viritin. Sivusto on englanninkielinen. Neuvon tässä virittäjän käytön, mikä on todella helppoa:

Mene tälle nettisivulle Get-Tuned.com. Sieltä löydät virittimet usealle soittimelle. Klikkaa kuvaa, jossa lukee Violin. Klikkaa sitten Violin Tuner -kuvaa. Sitten vain klikkaat sen kielen painiketta, jota olet virittämässä. Kuulet sen äänen, mikä viulustasi pitäisi kuulua kyseisen kielen kohdalla, jos se on vireessä. Käännä viulun viritystappia kyseisen kielen kohdalla tarvittavaan suuntaan. Nettimittarin äänen pysäytät painikkeesta Stop Sound.

Omat edullisetkin viuluni ovat pysyneet aina hyvin vireessä. Viulun virittäminen on siis yleensä suurempi urakka vain silloin, kun viulu uutuuttaan mahdollisesti ei pysy heti vireessä, kielten vaihtamisen yhteydessä tai kun viulu on ollut pitkän aikaa virittämättä. Viulussa voi myös olla liian vanhat kielet, jolloin viulu ei pysy vireessä. Lämpötilan vaihtelut ja viulun kanssa matkustaminen vaikuttavat myös viulun vireessä pysymiseen.

Viulun pikavirittimet ovat käteviä. Niillä viulu on helppo virittää nopeasti ja tarkasti, eikä viritystappeihin tarvitse joka virityskerralla koskea. Pikavirittimet saat musiikkikaupasta edullisesti. Niistä kerron myöhemmin lisää.

Viulun talla

Keskustelupalstoilla näkyy joskus hurjia ohjeita viulun käsittelystä. Esimerkiksi viulun tallasta jotkut väittävät, että se pitäisi liimata viuluun kiinni. Älkää uskoko moisia hulluuksia!

Ainakin kaikissa akustisissa viuluissa, jotka minä olen nähnyt, talla on irtonainen ja pysyy paikallaan kielien paineen alaisena. Viulun tallan siis kuuluu olla irtonainen, koska tallaa täytyy pystyä liikuttelemaan tarpeen mukaan.

Viulun talla sijoitetaan siten, että tallan keskikohta on f-aukkojen sisimmäisten pykälien kohdalla. Talla on otelautaan nähden sivusuunnassa keskellä kantta. Viulun talla on aavistuksen verran taaksepäin kallellaan.

Soittajan tulisi tarkistaa tallan oikea asento silloin tällöin. Viulun kielien ajan myötä venyessä talla voi kaatua eteenpäin. Kääntynyt talla täytyy tarvittaessa oikaista. Tämä ei onnistuisi, jos talla olisi liimattu kiinteäksi viulun kanteen. Talla siis on irtonainen. Tallan oikaisulla talla kestää paremmin. Varsinkin kieltenvaihdon yhteydessä talla kannattaa tarkistaa. Tallan asentoa voi muuttaa, kun löysää kielet. Kielet täytyy löysätä yksi kerrallaan, ettei pönkkä viulun sisällä kaadu ja aiheuta viululle vaurioita. Jos epäilet, ettet osaa suoristaa tallaa, ota yhteyttä asiantuntijaan, kuten viulunrakentajaan, viulistiin, viulunsoiton opettajaasi tai musiikkikaupan jousisoitinten asiantuntijaan.

Viulunrakentaja vuolee tallan tassuiltaan kannen muotoiseksi, minkä jälkeen talla ohennetaan aihiosta valmiiksi.

Aikuisena minun ei ole tarvinnut vaihtaa tallaa, koska se on kestänyt hyvin ja pitkään. Olen kyllä monta kertaa oikaissut tallaa, mistä johtuen tallani onkin ollut kestävä. Lapsuudessani tallani kerran kaatui ja meni rikki. Onneksi tallan kaatuminen ei rikkonut viuluani. Talla voi nimittäin pahimmillaan kaatuessaan vaurioittaa viulua. Viuluopettajani vaihtoi minulle uuden tallan soittotunnilla. Hän ei vuollut tallan tassuja; se ei siis aina ole ehdottoman tarpeellista, mutta asia kannattaa varmistaa erikseen asiantuntijalta. Yleisesti ottaen tallan tassujen vuoleminen on kuitenkin suositeltavaa ja ammattilaisen työtä.

Viulun talloja saa musiikkikaupoista ja viulunrakentajilta. Kuvan kokoviulun talla on myynnissä MILLBROOK MUSIIKKI OY:n nettisivulla hintaan 9.50 euroa (tämänhetkinen hinta). Löydät tämän tallan täältä. Musiikkikauppojen nettisivuilta tallat löydät yleensä osastosta jousisoittimet, jousisoitinten tarvikkeet, viulutarvikkeet tms. Talloja on erilaisia ja monenhintaisia. Tallan koko tulee valita viulun koon mukaan. Talla, kuten muutkin viulun osat, vaikuttaa myös viulun sointiin.

Viulun osien liimaamisesta vielä sen verran, että ammattitaitoiset viulunrakentajat liimaavat kyllä viulun eri osia ja korjaavat halkeamia, mutta amatööri ei saisi koskaan liimata mitään viulun osia. Itse tehdyt korjaukset pilaavat usein soittimen tai ainakin nostavat viulun korjaushintaa.

Viulunrakentajat.net antaa yleisohjeen, jonka mukaan Eri Keeperin tyyppiset liimat, kaksikomponenttiliimat tai pikaliimat eivät sovellu soitinliimoiksi. Älä siis liimaile viuluasi!

Ensimmäinen viulu

Kun ostat ensimmäistä viuluasi, sinulla on hyvä olla musiikkikauppaan mennessäsi mukana joku, joka itse soittaa viulua. Jos olet päättänyt ottaa viulutunteja, pätevä viulunsoiton opettaja osaa auttaa sinua oikeanlaisen viulun valinnassa. Jos sinulla ei ole muusikkoystäviä, älä sen vuoksi luovu viulun ostamisesta. Laadukkaissa musiikkikaupoissa on jousisoitinten asiantuntija, joka myös osaa auttaa sinua valitsemaan itsellesi sopivan viulun.


Ensimmäistä viulua ostaessasi sinun tulee kiinnittää huomiota ainakin seuraaviin asioihin:


Viulun koko: Viulun koko valitaan soittajan koon mukaan. Suurikokoisin viulu on kokoviulu eli 4/4 viulu. Se soveltuu aikuisille ja nuorille aikuisille. Lapsille rakennetaan kokoviulua pienempiä viuluja. Kokoviulun lisäksi on olemassa seuraavia viulukokoja: 1/32, 1/16, 1/10, 1/8, 1/4, 1/2 ja 3/4. Oikeaa viulun kokoa on vaikea arvioida pelkästään iän mukaan, mutta pienimmät viulut on tarkoitettu alle kouluikäisille. Itselläni oli 9 - 13-vuotiaana puoliviulu eli 1/2 viulu. Teini-ikäisenä soitin 3/4 viulua. Olen aina ollut pienikokoinen. Pienestä koostani huolimatta soitan nyt aikuisena kokoviulua. Myös sormien koko ja niiden venyvyys sekä monet vartalotyypistä johtuvat seikat vaikuttavat viulun valintaan. Kaulan ja kaikukopan mittasuhteen on oltava oikea. Viuluja kannattaisi aina kokeilla ensin ja vertailla toisiinsa, ennenkuin tekee ostopäätöksen.

Viulun hinta: Minkä verran rahaa olet valmis sijoittamaan viuluusi? Mielestäni aloittelijan ei kannata ostaa kallista viulua. Varsinkin lasten viuluun sijoittaminen ei välttämättä ole kovin järkevää, koska viulua vaihdetaan lapsen kasvaessa, ja lapsen viulu saattaa hiukan reissussa rähjääntyä;) On hyvä myös katsoa ensin, kuinka pitkään lapsen soittointo jatkuu. Myös aloittelevalle aikuiselle riittää mielestäni ensimmäiseksi viuluksi edullinen viulu, ellei aikuinen soittaja erityisesti etsi jotakin tietyntyyppistä ja -merkkistä viulua. Edullisestakin viulusta voi olla iloa useiksi vuosiksi eteenpäin tai jopa ikuisiksi ajoiksi.

Toki, jos tahdot käyttää rahaa viuluun, laadukkaan viulun voit ostaa esimerkiksi arvostetulta viulunrakentajalta. Viulun hinta on tällöin tavallisesti vähintään 6000 euroa. Viulunrakentajat, joiden yhteystietoja löydät tämän Viulu-blogin linkeistä, ovat viulun rakentamisen ammattilaisia, jotka voivat rakentaa sinulle toiveidesi mukaisen uniikin ja laadukkaan viulun. Laadukas ja korkeahintainen viulu on kyllä hyvä sijoitus joka tapauksessa, koska laadukas viulu säilyttää arvonsa, ja viulun arvo yleensä jopa nousee.

Edullinenkin viulu säilyttää arvonsa, jos sitä huolletaan hyvin.

Instrumentin ääni: Viulun ääni on tärkeä instrumentin valintaan vaikuttava tekijä. Lapsellekaan ei kannata ostaa huonoäänistä viulua, koska huono ääni tappaa helposti soittoinnon, eikä harjoittelua kestä kuunnella kukaan. Myös edulliset viulut voivat olla kaunisäänisiä. Itselläni oli lapsena edullinen Stradivarius-kopio, 1/2 viulu, jonka ääntä kehuivat kaikki. Minun oli vaikea luopua viulustani, kun se piti vaihtaa suurempaan 3/4 viuluun.

Viat: Tarkkaile viulun ulkonäköä. Halkeamia tai muita näkyviä vikoja ei saisi olla. Särinät tai kolinat ovat myös jonkinlaisen vian merkki. Toki viulua voi tarvittaessa korjauttaa viulunrakentajalla, mutta vaikeiden vikojen, kuten halkeamien, korjaushinta voi olla korkea. Jos olet saanut jostakin vanhan käytetyn viulun, älä lähde korjaamaan sitä omin avuin. Käsissäsi saattaa parhaassa tapauksessa olla arvoviulu, joka vaatii ammattitaitoista huoltamista. Edullistakaan viulua ei kannata lähteä itse korjaamaan, jos ei ole mitään kokemusta tai tietoa asiasta.

Itselläni on hyviä kokemuksia MILLBROOK MUSIIKKI OY:n myymistä Cremona-viuluista. Niitä on eri hintaisia. Kuvassa ylhäällä on edullinen Cremona 4/4 oppilasviulu 250 € (tämänhetkinen hinta). Toki jokainen voi valita oppilasviulunkin omalle kukkarolleen sopivaan hintaan. Käsintehdyt Cremona-viulut ovat olleet suosittuja ja luotettavia oppilassoittimia jo pitkään.

Risto Vainio Oy on jousisoitinalan erikoisliike, josta löytyy erittäin laadukkaat oppilassoittimet.

Thomann myy viuluja jopa alle 100 euron hintaan, mutta heidän viulujensa laadusta minulla ei ole kokemusta. Keskustelupalstoilla monet sanovat, että hintaan nähden viulut ovat kelvollisia. Toki Thomann myy myös tunnettuja laatuviuluja.

Laadukkaita oppilasviuluja tai aikuisen aloittelijan soittimia löytää myös muista musiikkikaupoista sekä viulunrakentajilta. Hyvän viulun voi löytää myös käytettynä. Käytetyn viulun ääni usein paranee, kun siihen vaihtaa uudet kielet.

Viulun lisäksi tarvitset myös jousen, viulukotelon ja muutamat viulutarvikkeet, kuten hartsia ja olkatuen, joista maksat erikseen. Monista musiikkikaupoista löytyy myös edullisia viulupaketteja.

Tärkeintä viulun valinnassa on se, että viulu tuntuu sinun viulultasi.

Viulun jousi

Tältä näyttää viulun jousi. Olen numeroinut tähän piirroskuvaani jousen osat:

1. Kärki
Jousen kärjessä on kiilakolo jouhille.

2. Kaari

3. Sormisuojus

4. Ruuvi
Ruuvimekanismin avulla säädellään jouhien kireyttä. Ruuvia siis kierretään ennen soittamista niin, että jousi on tarpeeksi kireällä, jotta sillä voi soittaa. Ennen soittamista jouhille lisätään hartsia kitkan suurentamiseksi. Jouhet on myös kiristettävä ennen hartsin levitystä. Hartsista ja sen käyttämisestä kerron myöhemmin lisää. Soittaessa jouhia kannattaa hiukan löysätä hartsauskireydestä. Jouhien olisi soittaessa taivuttava kimmoisia kieliä vasten muttei kuitenkaan liikaa. Kun lopetat soittamisen, muista löysätä jouhet ruuvista.

5. Jouhet
Muistan, kuinka lapsena ihmettelin jouhia, joista viulunsoiton opettajani sanoi, että ne ovat hevosenhäntää. Kun kerroin ystävilleni jouhien olevan hevosenhäntää, ystäväni eivät aluksi uskoneet minua. Asian varmistuttua kaikki ihailivat joustani.

6. Helmiäiskoriste

7. Tyvi eli kanta


Viulun jousi koostuu puuosasta ja jouhista. Hevosenhäntäjouhia on noin kaksisataa yhtenä nippuna. Muuten laadukkaan jousen materiaalina käytetään tavallisesti pernambuco-puuta. Halvoissa viulun jousissa, varsinkin pienten lasten jousissa, käytetään myös hiilikuitua.

Puujousi tuottaa kauniimman äänen kuin hiilikuitujousi.

Jokainen jousi soi omalla tavallaan, ja sinä soittajana saat jousen soimaan omalla ainutlaatuisella tavallaan.

Viulun osat

Viulu rakennetaan noin 70 eri osasta, jotka liimataan yhteen. Viulunrakentajat tuntevat viulun osat tavallista tarkemmin; itse keskityn nyt esittelemään ne viulun osat, jotka viulusta näkyvät ulospäin ja jotka jokaisen viulistin on hyvä tietää.


Olen numeroinut kuvaani tärkeimmät viulun osat. Viulun kuvaa napsauttamalla näet viulun osat suurempina kuin tässä. Niistä viulun osista, jotka ensisijaisesti vaikuttavat soittajan arkeen, kerron tietoa muita osia yksityiskohtaisemmin.




 

1. Kierukka

2. Tappikotelo
Tappikoteloon tutustut tarkemmin viulua virittäessäsi ja silloin, kun mahdollisesti itse vaihdat viulun kielet.

3. Viritystapit, joiden avulla viulu viritetään.

4. Satula

5. Kaula
Viulua soittaessasi vasen kätesi kannattelee viulua niin, että kätesi koskettaa viulun kaulaa etusormen tyvinivelellä ja peukalolla. Älä purista viulun kaulaa vaan pidä kosketus kevyenä.

6. Otelauta eli sormilauta

7. Viulun kielet
Vasemmalta lähtien ensimmäinen paksuin ja matalin kieli on G-kieli, seuraava on D-kieli, sitten A-kieli ja oikealla ohut ja korkein E-kieli.

8. Reunakouru ja upotusnauha

9. Pönkkä eli äänipinna
Kun kurkistat tästä aukosta viulun sisälle, näet pönkän eli äänipinnan, jota ilman viulu ei voi soida kunnolla. Jos vaihdat viulun kielet tai tapit, pönkkä saattaa kaatua. Kun irroitat ja vaihdat yhden tapin tai kielen kerrallaan, pönkkä pysyy paikallaan. Minulla pönkkä ei ole kertaakaan kaatunut, mutta jos epäilet, että et suoriudu kielten tai tappien vaihtamisesta itse, kannattaa se jättää ammattilaisen tehtäväksi esimerkiksi musiikkikaupassa. Jos pönkkä kaatuu, viulua ei saa virittää, koska viuluun saattaa tulla halkeama, jonka korjaaminen voi olla hankalaa ja kallista. Pönkkää koskevissa ongelmissa on viisainta kääntyä viulunrakentajan puoleen.

10. F-aukko, joita viulussa on siis kaksi.

11. Talla eli kielisilta

12. E-kielen pikaviritin
Viulun voi pikavirittimellä virittää nopeammin ja helpommin kuin viritystappien avulla silloin, kun viulun perusvire on kunnossa. Pikaviritintä voi halutessaan käyttää muissakin kuin E-kielessä.

13. Kieltenpidin

14. Leukatuki
Viulussa on leukatuki ja lisäosana olkatuki (ei kuvassa), joiden avulla viulun kannattelu onnistuu niin, että vasemman käden ei tarvitse puristaa viulun kaulaa, ja viulu pysyy paikoillaan. Leukatuki auttaa oikean soittoasennon löytämisessä. Sekä leuka- että olkatuen merkityksestä kerron myöhemmin lisää.

15. Nuppi


Näiden viulun osien lisäksi esimerkiksi viulun kaikukoppa on n. 35 cm pitkä. Kaikukopan kansi ja pohja ovat hiukan kuperia, ja ne valmistetaan kahdesta osasta. Viulun kansi on se osa, jota usein pidetään viulun kauneimpana osana. Se on myös viulun ulkonäköä hallitseva osa.

Itse ajattelen, että viulun kansi on viulun massu ja pohja viulun selkä, mutta viulun pohjassa on kyllä posket, jotka tämän teoriani mukaan olisivat eksyneet aika hassuun paikkaan;)

Tavallisesti viulun kaikukopan kansi on kuusta ja pohja vaahteraa. Viulun sisällä sijaitsevat äänipinna ja bassopalkki ovat myös kuusta. Eebenpuusta valmistettu otelauta kiinnittyy kaulaan ja päättyy vaahterasta tehtyyn kierukkaan.

Jos sinua kiinnostaa viulun osat viulunrakentajan näkökulmasta, lisätietoa löydät Viulunrakentajat.net sivustolta.

Viulu

Viulu on soitin, joka kuuluu jousisoitinten perheeseen. Muut jousisoittimet ovat alttoviulu, sello ja kontrabasso. Jousisoittimet ovat instrumentteja, joita soitetaan jousella. Jousisoitinten perheeseen kuuluvat myös vanhat jousisoittimet, joita en tässä yhteydessä tarkemmin esittele.

Viulu kuuluu myös kielisoitinten suurperheeseen, jossa asustelevat esimerkiksi kitara ja piano.

Viulu on jousisoitinperheen korkeaäänisin soitin. Viulu rakennetaan noin 70 eri osasta, jotka liimataan yhteen. Viulun eri osista kerron tarkemmin seuraavassa jutussani.

Viulussa on neljä kieltä, jotka viritetään kvintin välein: g–d1–a1–e2

"Kvintti" ei sanana kerro mitään sellaiselle aloittelevalle soittajalle, joka ei ole opiskellut musiikin teoriaa. Viulun viritykseen palaan tarkemmin myöhemmin ja selitän asian niin, että kaikki sen ymmärtävät.

Tunnetuimpia viuluja ovat Cremonan koulukuntaan kuuluneiden Amatin, Stradivarin ja Guarnerin sukujen rakentamat viulut. Itselläni on Cremona-viulu.

Viuluja on eri kokoisia. Viulun koko valitaan soittajan koon mukaan. Viulujen koot ja muita viulun valintaan liittyviä tekijöitä käsittelen yksityiskohtaisesti myöhemmin.

Vasemman käden sormet painavat kielet otelautaa vasten. Viulua soitetaan oikealla kädellä, hankaamalla kieliä jousella.

Viulu on soitin, josta useimmat soittajat eivät saa houkuteltua kaunista ääntä ensimmäisillä soittokerroilla. Viulu on herkkä soitin, joka saattaa helposti vaurioitua, jos sitä käsittelee väärin. Annankin tässä Viulu-blogissani jatkossa myös perustietoa viulun käsittelyyn.

Viulu on haasteellinen soitin, johon itse ihastuin nopeasti ja rakastuin pikkuhiljaa. Älä siis luovuta, jos alkumetreillä kohtaat vaikeuksia viulunsoitossa. Viulu on hieno instrumentti, jonka soittaminen on nautinnollista ja palkitsevaa.


Kuva: Wikipedia Commons

Viulublogi

Tervetuloa Viuluviikarin Viulu-blogiin!

Viulu-blogissani jaan monipuolista tietoa kaikesta, mikä liittyy viuluun tai viulunsoittoon.

Kerron viuluvinkkejä soittajille, jotka ovat juuri aloittaneet viulunsoiton ja niille, jotka vasta haaveilevat viulunsoitosta. Olen huomannut monilla internetin keskustelupalstoilla, että aloittelevat viulistit kaipaavat apua viulun viritykseen, viulun jousen käsittelyyn, viulun puhdistamiseen jne. Viulutarvikkeet tuottavat myös päänvaivaa. Usein aloittelevaa viulistia neuvotaan väärin. Tästä Viulu-blogista saat luotettavaa tietoa viulun käsittelystä.

Annan myös soitto-ohjeita aloittelijoille.

Niille, jotka jo osaavat itsenäisesti soittaa viulua tai jotka opiskelevat pätevän viulunsoiton opettajan ohjauksessa tämä Viulu-blogi tarjoaa jatkossa kattavan linkkihakemiston kaikesta viuluun liittyvästä. Viululinkkien määrää lisään tasaisesti.

Kirjoitan myös juttuja, joiden aiheina ovat muun muassa viulut ja viulutarvikkeet, viulistit, konsertit, viulunrakennus, viulukilpailut, musiikkikoulutus, viulukoulut jne. Käsittelen jutuissani kaikenlaista viululla soitettavaa musiikkia. Klassinen musiikki ja viihdemusiikki kulkevat blogissani käsikädessä.

Esittelen myös muita jousisoittimia sekä tarpeen mukaan instrumentit, jotka nousevat esille esimerkiksi viulistin duettojen, orkesterisoiton ja kvartettien yhteydessä.

Viulu ja viulumusiikki ovat pääosassa tässä Viulu-blogissa.

Voit halutessasi kommentoida juttuja ja esittää viuluun liittyviä kysymyksiä. Otan mielelläni vastaan myös viuluun liittyviä vinkkejä.

Tervetuloa uudelleen viulumaailmaani!

T. Viuluviikari